maanantai 29. huhtikuuta 2013

Mumman neliöt

Kuten Miiallakin, itselläni on työn alla  i-s-o-ä-i-d-i-n-n-e-l-i-ö-p-e-i-t-t-o-p-r-o-j-e-k-t-i. Muutama vuosi sitten tein peiton isoäidinneliöistä, johon käytin omia ja vähän kavereidenkin jämälankoja. Siinä se sohvalla hengailee.


Nyt olisi tarkoitus tehdä peitto huolella ja suunnitellen. Kuulostipas viralliselta, heh! Mä kun en ole minkään asian suhteen turhantarkka näissä käsityöjutuissa. Tarkoitin siis sitä, että ostan varta vasten langat neliöihin ja teen kaikki neliöt yksivärisinä, jotka sitten sommittelen yhdistelyvaiheessa. (siis joskus öpaut eläkkeellä)

Tällä hetkellä väreinä turkoosi, valkoinen, punainen ja harmaa. Mustaa vielä lisäksi niin se voisi olla suurinpiirtein siinä. Matkaa valmiiseen peittoon on vielä jonkun verran jäljellä..



sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Viikon kirppistelyt

Koska Blogger on kiukutellut viimeiset kolme päivää ja ollut lisäämättä kuvia, luovutan ja unohdan ne. Ehkä sitten joskus myöhemmin. Tällainen hiljaiselo alkaa muuten ahdistaa.

Tällä viikolla on tullut kotiutettua kirpputoreilta vaikka mitä. Alkuviikosta parin päivän harkinnan jälkeen mukaan lähti muffinssiteline. Sellainen metallinen häkkyrä, johon saa 12 muffinssia tai cup cakea tai vastaavaa hienosti kolmeen kerrokseen. Nyt pitäisi enää leipoa! Samasta paikasta löytyi loppuviikosta vielä oranssit paketissa olevat sukkahousut 20 sentillä ja kaksi puista valokuvakehystä 50 senttiä kappaleelta erästä projektia varten. Ja hame. Tummansininen valkoisella rusettikuviolla, korkealla vyötäröllä ja isolla metallisella vetoketjulla takana. Hylkäsin sen sovituksen jälkeen liian isona, mutta ostin silti seuraavana päivänä. Kokeillaan, saisiko näillä taidoilla sen kavennettua käyttökelpoiseksi.

Eikun kanssa käytiin vilkaisemassa uuden kirpputorin meininkiä. Käteen jäi Piin elämä pokkarina, vaikken pahemmin pokkareista pidä ja vielä vähemmän elokuvakansista, suoranaista kirjan raiskausta. Se odottelee vielä lukemista kirjastohuoneessa monien muiden seurassa, koska ehdin juuri aloittaa yhden melkoisen paksun teoksen. Ja yllättäen pari valokuvakehystä lähti sieltäkin mukaan, mutta siitä projektista kerron myöhemmin.

torstai 25. huhtikuuta 2013

Purkille uusi elämä

Sainpahan taas tekemistä illalle, kun meinasin heittää "tarpeettoman" purkin roskiin. Pakkohan mun oli keksiä sille jotain käyttöä! Idea tohon purkin tuunaamiseen tuli oikeestaan heti. Päivällä kävinkin juuri sopivasti shoppailemassa näpertämiseen soveltuvaa tavaraa, jotka saivat sitten heti käyttöä. Tykkään keräillä jemmaan kaikenlaista askarteluun sopivaa koristetavaraa, vaikken todellakaan tiedä mihin aijon niitä käyttää. 

Pikkasen pitsiä ja puisia sydämiä, joissa toinen puolisko on päällystetty metallilla. Näistä ajattelin väsätä jotain kivaa purkkiin. Tuunaamisvärkit bongasin Tiimarista. 

Kun tähän asti oli päästy, oli sormet liimattu jo useampaan otteeseen kiinni purkkiin. Toi pikaliima on yllättävän sottaavaa sorttia näköjään. Vikahan ei ollut siis käyttäjässä, vaan liimassa. Tai näin ainakin ittelleni uskottelin!

Siitä tuli sitten tollanen kynäpurkki äidille. Nopea ja helppo tehdä, kunhan on vaan tarkkana ton liiman kanssa.

keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Koukussa


Nykyisin tätä stadilaista neitiä kiinnostaa uusimmat langat, matonkuteet, sisustaminen, maalaaminen, kaikki kauniit esineet ja asiat. Muutettuani Etelä-Pohjanmaalle joitakin vuosia sitten Helsingistä, alkoivat viikonloppujen bileet muuttua neulontabileiksi. Tämänhetkinen intohimoni on ehdottomasti virkkaaminen, koska en ole ennen sitä osannut tehdä. Alkuvuodesta käytiin likkojen kanssa kudeostoksilla ja siitä se sitten lähti. Itsekseni opettelin virkkaamisen alkeet ja nyt olen totaalisen koukussa!




Tämän virkatun pitsituubihuivin pyöräytin uusimman Novitan innoittamana. Ohjetta olen muunnellut hieman ja lankana käytin Novitan Hankoa, jota olikin jo kertynyt muutama kerä varastoon... HUPS!

tiistai 23. huhtikuuta 2013

Aurinkoiselta sunnuntailta

Tällä hetkellä tytön täytyy lähinnä niistää, joten näpertäminen on vähän toissijaista. Auringosta ei ole tietoakaan, mutta tässä muutama keväisempi kuva sunnuntailta, kun ei vielä tarvinnut pitää nenäliinoja käden ulottuvilla.

Istutin jo orvokkeja, kun kuolleet kanervat olivat niin surkea näky. Hengissä ovat vielä, tosin harson alla öisin, eikä orvokki niin kylmänarka olekaan. Kaikki muut nuoret aikuiset ostivat valkoisia.


Sunnuntain aikana ilmestyi ensimmäinen leskenlehtikin näkyviin!


Pikkuterassia tuli hieman uudistettua miehen mielijohteesta ja täysin kaikkien ensisijaisten suunnitelmien ulkopuolelta. Tuossa etualalla oli umpinainen kaide kuten kahdella muullakin seinustalla. Se sai lähteä ristikon tieltä ja valkoiset osat saivat uutta maalia pintaan. Tuon pikkuisen kukkapenkin kaivan myöhemmin ylös ja istutan siihen pari monivuotista köynnöstä, jotka saavat sitten kiivetä ristikkoa pitkin. Vielä pitäisi lattia pestä ja sivellä puuöljyllä, mutta kyllä siinä jo auringossa kahvinsa juo.

sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Löytöjä

Tytön täytyi tehdä lauantaina kirpparikierros. Tällä kertaa mukaan lähti tämmöistä.


Turkoosi lyhythihainen pitsipaita. Tulisi jo kesä!

Toinen t-paita kesäkelejä odotellessa. Kuva on vähän outo, mutta paita oli kuvaushetkellä niin ruttuinen että oli pakko taitella se noin hämärästi. Katselin joskus KappAhlissa tuota paitaa mutta en silloin ostanut. Nyt se lähti kirppikseltä mukaan 1,5 eurolla!


 Teksti tuolla niskassa oli jotenkin kiva :) 


Iso, ja ihan kuin uusi niittilaukku vain yhdellä eurolla!


 Hamstraan aina kirppiksiltä kehyksiä, joita sitten maalaan tarpeen vaatiessa. Taas lähti läjä mukaan. Seinäjoelle on avattu uusi kirpputori, ja pitäisikin mennä katsastamaan se Miian kanssa lähiaikoina :)

perjantai 19. huhtikuuta 2013

Kevättä puutarhassa

Reilun kuuden kerrostalovuoden jälkeen asun taas maalla ja tulossa on ensimmäinen kesä omalla pihalla. Viime kesä meni ihmetellessä viikonloppuisin, mitä täällä kasvaa ja missä. Sieltä täältä ehdin vähän siistiä ja kruopsuttaa, istuttaa kevääksi sipuleita.

Meidän piha on jo vanha, siihen on istutettu vaikka mitä ja kaivettu puolet pois. Muutaman viime vuoden ajan se on ilmeisesti ollut hyvin vähällä hoidolla. Syksy ja talvi meni suunnitellessa, ja niitä suunnitelmia kertyikin paljon. Ihan perusjuttuja, siistimpää ilmettä, kukkapenkkiä, kasvimaata, kasvilavaa ja sellaista. Tekemistä kuitenkin riittää, koska kauniisti sanottuna tuo piha on hieman ryteikköinen ja epäsiisti. On siellä silti paljon hyvääkin, pensaita, hedelmäpuita ja tavallisia puita, jonkin verran kasveja ja ihana iso pioni.

Tämän kevään puutarhahommat alkoivat eilen. Omenapuiden leikkausta en laske, koska silloin oli vielä lunta. Puna- ja mustaherukkapensaille tavallinen leikkaus ei enää auttanut. Mustat ovat niin valtaviksi ja tiiviiksi kasvaneita, että niitä on hankala päästä hoitamaan. Punaisten oksista puolet ovat tuollaisia kellastuneita, joihin ei kasva lehtiä.


Leikkasin kumpiakin yhden alas, jotta ne saataisiin pikkuhiljaa uusittua. Jäljelle jääneistä riittää kyllä marjoja, kunnes nuo näyttävät taas pensailta.


Viime keväänä istutetuista sipuleista narsissit ovat jo hyvällä alulla. Helmilliljatkin olivat nousseet pintaan, mutta kamerasta loppui siinä vaiheessa patterit. Krookuksia ei vielä näkynyt, mutta ne ovatkin varjoisemmalla paikalla. Toivottavasti kissa ei ole kaivanut niitä ylös.


Tein tuollaisen puutarhakansion, johon saa kerättyä kaikki suunnitelmat, tehtävät, ostoslistat ja haaveet, kirjattua mitä milloinkin on tehty ja laitettua valokuvia. On sitten ne ideat muuallakin kuin omassa päässä ja saa seurattua edistystä vuosi vuodelta. Liimasin puutarhalehdistä leikattuja kuvia huonolla paperiliimalla, laitoin kontaktimuovin kuvan ottamisen jälkeen ruttuun, kannen sisäpuolelle taitettuihin reunoihin tarttui lattialta koirankarvoja ja hermo meni siinä vaiheessa, kun kohokirjoittavan dymon nauha ei lähtenytkään rullaamaan. Ei kovin blogiuskottava suoritus.


keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

"Minä haluan istua tässä ison tytön tuolissa"

Siskolla oli ongelma. Pienemmän lapsen saisi pian laittaa syöttötuoliin, mutta isompikin on vielä niin pieni, ettei ylety tavalliselta tuolilta. Juuri ennen nukahtamista (paras aika uusille ideoille) sunnuntaina keksin, että vanhasta pinnasängyn patjasta saisi tehtyä jonkinlaisen korokkeen tuolille. Heitin patjan eilen takapenkille ja ajattelin perehtyä asiaan ensi viikolla, kun ehtisin hakea kangasta. 

Sattumalta eilen illalla kirpputorilla tuli vastaan tämä ihana pinnasängyn pussilakanasetti. Siis aivan ihana! Voisin itsekin nukkua tällaisissa lakanoissa (mies ehkä ei). Kypsyttelin ideaa eilisen illan ja jätin toteutuksen tälle päivälle.


Todennäköisesti vaikeinta tässä projektissa oli valita, mitkä eläimet pääsisivät näkyviin. Olisin halunnut ne kaikki.





Itse toteutus on todennäköisesti kaikkien ompelusääntöjen vastainen, mutta hei, olen ommellut ihan yksin ilman kenenkään apua ainoastaan verhokapan ennen tätä. Leikkasin pinnasängyn patjasta (joka muodostuikin kahdesta ohueasta) tuolin istuinosan muotoisia paloja. Avasin pussilakanan saumat, silitin ja leikkasin sopivan palan. En todellakaan osaa kaavoittaa, joten taittelin kangasta ja kiinnittelin nuppineuloja, ompelin sauman kerrallaan, tutkailin tilannetta ja kiinnitin taas nuppineuloja.


Saanko esitellä, Singer, jonka kanssa olen tehnyt elämäni ensimmäisen ompelukoneaselevon. Tämä on ystävän kirppislöytö, sittemmin minun adoptoimani (vai onkohan meillä vielä yhteishuoltajuus). Ihanassa laukussakin se on.


"Onnittelut! Olet juuri aikeissa ommella maailman uudenaikaisimmalla ompelukoneella." Ja siltähän se melkein näyttää.


Lopputulos oli tämännäköinen. Siskolla on erilaiset tuolit ja niihin tuo on sopivampi. Koroketyyny on jämäkkä ja nauhoilla kiinnitettävä, patjoja peittää muovi, ettei maitolasin kaatuminen syliin haittaa, ja päällisen saa helposti pestyä, kun se on kiinni vain parilla napilla. Tämä tuli testattua jo tänään ja korkeuskin on kuulemma sopiva.


Korinpohjaneulos

Olin ihan fiiliksissä, kun "löysin" tuon korinpohjaneuloksen ja sen miten se tehdään. Ohje täältä. Sain idean tehdä rumiin sohvatyynyihimme päälliset ja käyttää tuota neulepintaa. On helppo, kiva ja nopea neulottava! Lanka oli jotain nobody-knows-merkkiä, jota en itsekään enää muista. Nappasin jostain alekorista vaan mukaan ja neuloin kaksinkertaisella langalla.




Vielä pitäisi ahkeroida kahteen muuhunkin tyynyyn päälliset. Josko sitten käyttäisi vaikka jotain eri neulepintaa, esim. palmikkoa. Suunnitelmissa olisi joskus aloittaa vauvan "tilkkupeitto", joka olisi tehty neliönmallisista paloista, joissa olisi erivärisiä lankoja ja eri neulepintoja. Ihan kun mulla ei olisi jo tarpeeksi projekteja meneillään! No, ehkä sitten joskus.

Käytin tuota korinpohjaneulosta aluksi bambulangasta tehtyihin tiskirätteihin. Tämä nyt on jo vanha juttu, mutta pakko sanoa, että toimii erittäin hyvänä tiskirättimatskuna tuo bambulanka. Heittää vaan pesukoneeseen välillä. Siinä se nyt roikkuu!


maanantai 15. huhtikuuta 2013

Ensi talven sukat

Erään kerran lankahyllyllä aivan muuta hakiessani näin poistuvaa 7 veljestä Polkkaa alennuksessa. Tiesin heti, että siitä tulisi sukat, sellaiset pitkät aina oikein -varrella. Hametytön lempiasia talvella. Jostain syystä minulla on vain yhdet riittävän pitkävartiset villasukat. Sain ne Eikulta valmistujaislahjaksi muutamia vuosia sitten, enkä yhtään ihmettelisi, vaikka ne kuluisivat ensi talvena puhki.


Ensimmäinen sukka valmistui kovin vauhdikkaasti. Toisen alku myös, mutta sitten isoäidinneliöt kiinnostivat enemmän, ja yhtäkkiä olikin kevät. Vaikkakin tällainen kovin hitaasti etenevä, mutta kevät kuitenkin. Sukille ei olisi käyttöä ennen ensi talvea. Ja tiedättekö mitä, mikään ei saa innostustani lopahtamaan yhtä nopeasti kuin sellainen jemmaan tekeminen. Haluan päästä käyttämään tekemiäni asioita heti, kun saan ne valmiiksi (vaikka ne sen jälkeen lojuisivat hylättynä kaapin perällä vuoden). Vihdoin ja viimein sain kuitenkin sukkani valmiiksi! Ne odottavat nyt ensi talvea, minä en niinkään.


Kuvausassistentin mielestä omien jalkojen kuvailu on sen verran omituista puuhaa, että parempi lisätä sekaan yksi tassukin.


sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Sadepäivän suklaanisut ja muita herkkuja

Alkoi naurattaa tuo nisu-sana. Käytetäänkö sitä ihan yleisesti, vai onko se vain täällä Eepeellä käytetty sana pullasta?


Eilen satoi vettä ja mun päivä meni pääasiassa kotona hiimaillessa ja kipeää koiraa vahtiessa. Ajattelin tehdä pullaa pakkaseen, ja tällä kertaa päätin laittaa jotain ekstraa täytteeseen. Suklaalla sai pakkopullatkin herkullisemmaksi, ylläri!



Nyt mä lähden tästä odottamattomalle matkalle. Tämä tyttö teki vähän terveellisempiä leffaherkkuja tällä kertaa! 

Sitten heitä oli kolme

Meitä on vielä kolmaskin kirjoittaja, jee! Memmekin on tyttö, jonka täytyy tehdä, ja onhan kolme kaikin puolin mainio luku. Kuten tässä blogissa on tapana, Memmekin asuu miehen, kissan ja koiran kanssa.

lauantai 13. huhtikuuta 2013

Kotoisat matot

Kuin huomaamatta, lähes kaikki kotimme matot ovat pikkuhiljaa vaihtuneet itsetehtyihin. Virkkaus on aina ollut mulle jotenkin mysteeri, mutta arvoitukset aukesivat pikkuhiljaa, kun luin ahkerasti Viivin virkkausnettiä. Nytkin olisi innostus hakea vähän matonkuteita ja pistää puikko heilumaan! Noissa matoissa on se hyvä puoli, että ne valmistuvat  ainakin itselläni nopeammin kuin esimerkiksi villasukat, vaikka isoja töitä tavallaan ovatkin.

Olohuoneen matto. Virkattu trikookuteesta, halkaisija on noin 170cm ja kudetta meni sellainen 5-6 kg. Ohje löytyi Kauhavan Kangas-Aitan sivuilta ja on tämä kuuluisa Juhannusruusumatto.

Makuuhuoneen matto on tehty samasta kuteesta ja samalla ohjeella vähän soveltaen. Halk. 90cm ja tässä on noin 1 1/2 kg kudetta.

Vessan matto on sinisenharmaata trikookudetta, jota meni alle kilo ja se on noin 80cm. Ohjetta en muista, mutta kaipa se tuolla jossain arkistoissa on. (kissat ja koirat vierailevat varmasti usein tässä blogissa. meillä kun on lähes mahdotonta kuvailla, ilman että varsinkin kissat eivät änkisi kuvaan.)

Tämä mustavalkoinen on ihan ensimmäinen mattoni, johon leikkasin kuteet itse vanhoista vaatteista ja lakanoista.  Ei nyt mitenkään erityisen kaunis, tuollainen räsymattomainen, mutta kelpaa :)

Ihanaa viikonloppua kaikille!

perjantai 12. huhtikuuta 2013

Kirpparikankaille uusi elämä

Ostin eilen kirpputorilta ylihinnoitellun pussillisen Marimekon tilkkuja. Tai no, muutama euro tuskin kovinkaan monen mielestä olisi ylihinnoiteltua, olihan siinä paljon kangasta. Osa tilkuista kuitenkin oli pieniä ja osa hulpioreunan vierestä ilman kuviota. Olen välillä neuroottisen tarkka kirpputorihinnoista, mutta nuo kirkasväriset tilkut vetivät jotenkin käsittämättömällä tavalla puoleensa (paitsi tuo Unikko, en voi sietää sitä).


Hempeämpiäkin sävyjä löytyi ja tietty musta-valkoisia kuvioita. Niitä rumimpia en jaksanut edes kuvata. Ehkä pidän niitä ompelukoneen paininjalan alla ja testailen niihin tikkauksia.


En ole vielä keksinyt, mitä noista tekisin. Mitään kovin suurta niistä ei edes saa, mutta ehkäpä pussukoita tai siskontytön leikkeihin jotain. Näin kerran setin, jossa oli neljä kuppia ja kankaiset teepussit, se maksoi 50 euroa. Tuosta tilkkumäärästä saisi aika monta teepussia.

Nämä viime kesän kirpparilöydöt odottavat innostusta nostaa ompelukone esiin. Pitäisi vain käydä ensin ostamassa vuorikangasta, leveää kuminauhaa ja resoria. Ylempi on pöytäliina ja alempi verho, mutta kumpikin saa uuden elämän hameena.



Ihan oikeassa kangaskaupassa olen käynyt ostoksilla muistaakseni kolme kertaa. Saisin sellaisesta ehkä metrin puuvillakangasta näiden kirpparikankaiden hinnalla.

Taidan jättää tilkkuideat vielä kehittymään ja keittää vähän lisää kahvia.

torstai 11. huhtikuuta 2013

Valkoinen villitys

Onko se tämä kevät, vai mistä tämä valkoisesta intoilu nyt johtuu? Olen kuukauden aikana ostanut kirpparilta jo kaksi valkoista paitaa itselleni ja sitten on tämä projekti.


Aloitin tekemään uusimmassa Novitassa olevaa pitsineulepuseroa, ja tämä on varmaan hitain työni ever. Yleensä pysyn melko simppelillä linjalla käsitöissäni, mutta tämän paidan halusin välttämättä tehdä itselleni kesäksi. Mille kesälle tämä sitten valmistuu, jää nähtäväksi.


Näin paljon takakappaletta tehty! Hidasta, hidasta, hidasta. Tämän pitsineulekuvion kanssa saa olla tosi tarkkana, että silmukkamäärä pysyy koko ajan samana. Kuvio on ärsyttävä, enkä opi sitä ulkoa varmaan koko työn aikana. Ehkä siksi tämä valmistuukin niin hitaasti, kun monesti otan käteeni jonkun helpomman työn, jota voi tehdä vaikka televisiota katsellessa.


Valkoisia olivat myös tulppaanit, jotka toin tänään kotiin :) Aurinkoista torstaita!