keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

"Minä haluan istua tässä ison tytön tuolissa"

Siskolla oli ongelma. Pienemmän lapsen saisi pian laittaa syöttötuoliin, mutta isompikin on vielä niin pieni, ettei ylety tavalliselta tuolilta. Juuri ennen nukahtamista (paras aika uusille ideoille) sunnuntaina keksin, että vanhasta pinnasängyn patjasta saisi tehtyä jonkinlaisen korokkeen tuolille. Heitin patjan eilen takapenkille ja ajattelin perehtyä asiaan ensi viikolla, kun ehtisin hakea kangasta. 

Sattumalta eilen illalla kirpputorilla tuli vastaan tämä ihana pinnasängyn pussilakanasetti. Siis aivan ihana! Voisin itsekin nukkua tällaisissa lakanoissa (mies ehkä ei). Kypsyttelin ideaa eilisen illan ja jätin toteutuksen tälle päivälle.


Todennäköisesti vaikeinta tässä projektissa oli valita, mitkä eläimet pääsisivät näkyviin. Olisin halunnut ne kaikki.





Itse toteutus on todennäköisesti kaikkien ompelusääntöjen vastainen, mutta hei, olen ommellut ihan yksin ilman kenenkään apua ainoastaan verhokapan ennen tätä. Leikkasin pinnasängyn patjasta (joka muodostuikin kahdesta ohueasta) tuolin istuinosan muotoisia paloja. Avasin pussilakanan saumat, silitin ja leikkasin sopivan palan. En todellakaan osaa kaavoittaa, joten taittelin kangasta ja kiinnittelin nuppineuloja, ompelin sauman kerrallaan, tutkailin tilannetta ja kiinnitin taas nuppineuloja.


Saanko esitellä, Singer, jonka kanssa olen tehnyt elämäni ensimmäisen ompelukoneaselevon. Tämä on ystävän kirppislöytö, sittemmin minun adoptoimani (vai onkohan meillä vielä yhteishuoltajuus). Ihanassa laukussakin se on.


"Onnittelut! Olet juuri aikeissa ommella maailman uudenaikaisimmalla ompelukoneella." Ja siltähän se melkein näyttää.


Lopputulos oli tämännäköinen. Siskolla on erilaiset tuolit ja niihin tuo on sopivampi. Koroketyyny on jämäkkä ja nauhoilla kiinnitettävä, patjoja peittää muovi, ettei maitolasin kaatuminen syliin haittaa, ja päällisen saa helposti pestyä, kun se on kiinni vain parilla napilla. Tämä tuli testattua jo tänään ja korkeuskin on kuulemma sopiva.


1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Oi, kuinka söpö! Ehkä itsekin rohkaistun pian ompelemaan jotakin ihan omasta päästä :) -M-