Joulun ajalta

Sekalainen kokoelma kuvia kamerasta. Yömyöhällä kuvattuja joululahjoja, vähän tärähtäneitä otoksia ja yksi lumesta innoissaan oleva pöhkö päivänvalossa.

Olipa kerran venähtänyt joulutauko

Toivottavasti kaikilla oli ihana joulu! Mitenkään tarkoituksellista taukoa blogista ei pidetty. Täällä vain läppäri sanoi poks viikko ennen joulua. Eipä sillä, ei joulunaikaan olisi ollut sen enempää aikaa kuin kiinnostustakaan näpytellä koneella. Täällä on meneillään vielä uuteen elämänkumppaniin tutustuminen. Näin toisena päivänä opin jo skrollaamaan hiirellä (täysin epäloogisesti kahdella sormella), muistikortin reikä on vielä paikallistamatta. Ja sitten ne vielä ihmettelevät, kun en omista älypuhelinta!

Palaillaan asiaan, kun alkuhaparoinnista päästään!

Kransseja, osa 2

Viikonloppuna tuli kuvattua viimeisetkin kranssit. Itselle tein tänä vuonna testiversion pelkästä puolukasta. Äitelle ja isälle ja Eikulle vein viimeiset lauantaina. Siskon omasta en ehtinyt kuvaa ottaa, ja Memmelle meni kaksi pohjaa ilman koristeita. Yhdeksän niitä lopulta kuitenkin tuli.

Lämmintä talven varalle

Pian lähdetään 2- ja 4-vuotissynttäreille. Sujautin paketteihin toivelahjojen lisäksi vielä tällaiset kaulurit. Jos vaikka tulisi se oikea talvikin vielä joskus. Lankana Wool, jota hamstrasin puolet liikaa, ja ohjeena tämä.

Päättelemistä inhoavana suurin urakka oli eilen illalla. Melkoinen määrä langanpätkiä siitä tulikin. Nuo kirjainnapit ovat heräteostos syksyltä. Eihän ne varsinaisesti väreihin sovi, mutta onpahan nimikoitu päiväkotiakin varten.

Viimeinen jännitysmomentti on tuo kaulaosa, toivottavasti siitä menee pää läpi. Kyllä se ainakin reilusti venyy.

Menneiltä viikonlopuilta

Koska muistini tunnetusti on erityisen hyvä, saan odottaa taas viikonloppuun päivänvaloa, että saisin viimeiset kranssit kuvattua. Tässä väliin räpsyjä menneiltä viikonlopuilta.

Vietettiin marraskuun lopussa siskontytön kanssa isosiskojenpäivää (koska äitienpäivä ja isänpäivä). Tuollaiset kukat neiti 4 v. valitsi meille kukkakaupasta. Taustalla pilkottaa miehen tämän vuoden joulukalenteri, pakkauspaperia ja punaiselle dymolla kirjoitetut numerot.

Samaisena päivänä koristeltiin vähän pipareita. Meidän omat oli talojen rakennukseen, siskontytöllä oli vähän överimpi linja. Ihania!

Itsenäisyyspäivää vietettiin illallisten merkeissä. Innostuin jopa taittelemaan lautasliinoja.

Josko sitä nyt viikonloppuna muistaisi käyttää valoisan ajan hyödykseen, että saisi ennen kevättä tekeleitään tännekin.

Vaippakakku

Kaverini sai myös vauvan viikko sitten ja kohta pääsen ihailemaan pientä tyttöä. Tuliaiseksi haluan viedä vaippakakun ja kyhäsin tänään sellaisen pikaisesti sillä välin kun vauva nukkui. Tähän olisi voinut toki panostaa enemmänkin, mutta aika on nykyään vähän kortilla joten tämä saa kelvata :) Tästä tuli jotenkin ihan vahingossa vähän jouluinen!

Pipo, sinkkivoidetta ja lakuja

Tuttia ja body

Pienet tumput

Sitten vaan koko komeus sellofaanin ja vähän vielä karkkeja mukaan.

Täälä mitään tehdä

..vaan otetaan edelleen rennosti kuten kuvista näkyy. Miian tekemät tossut on kovassa käytössä :)

 

Mukavaa itsenäisyyspäivää :)

Kotilampaat

Harhaanjohtavasta otsikoinnista huolimatta luvassa ei ole lampaita. Ainakaan vielä. Sen sijaan seuraa paljastus: vaikka hyvin istuvat ja ohuehkosta langasta tehdyt villasukat ovat mielestäni todella kauniita ja pidän siitä, etteivät ne saa jalkoja näyttämään paksuilta pölkyiltä, tassuttelen kotona lähestulkoon aina lörpähtäneissä paksuhkoissa vanhoissa villasukissa, joiden kantapää on missä sattuu. Toisin sanoen äidin ja mummun vuosia sitten neulomissa, jotka ovat käytössä nuhjaantuneet ja jotka ovat muotoutuneet oikeaan ja vasempaan jalkaan.

Sunnuntaina paikallisilta joulunavausmarkkinoilta löytyi 100 % eteläpohjalaista lampaanvillaa olevaa lankaa. Siinä ei ollut mitään ylimääräistä tai keinotekoista, ja lankakin oli vain kevyesti pesty. Ostin kaksi 100 g vyyhtiä tuollaista kolmisäikeistä vaaleanharmaata. 

Tiesin heti, että neuloisin suuunnilleen Isoveljen paksuisesta langasta itselleni kotisukat. Malli mietitytti hetken. Noinkin peruslanka vaati mielestäni perinteisen mallin, mutta jotenkin se tuntui tylsältä. Pienen selailun jälkeen päädyin tuollaiseen sivupalmikkoon. Linkittäisin ohjeen, mutta Novitan mukaan sivua ei löydy. Ohje oli 7 veljekselle, neuloin nelosen puikoilla.

Olen aivan rakastunut. Niin ihanan lämpöiset ja pehmoiset ja juuri sopivan löysät.

Kransseja, osa 1

Tein viime vuonna yliannostukseen saakka kransseja, lähemmäs 50. Tänä vuonna en ajatellut tehdä ainoatakaan. Sitten niitä alettiin kysellä, ja ajattelin, että voisihan sitä muutaman vääntää. Muutamasta tuli kahdeksan. Tässä ensimmäisiä, töihin, työnantajalle ja työkaverille.

Homma jatkuu terassilla vielä kolmen kranssin verran valoisina vapaahetkinä, toisin sanoen sunnuntaisin.

Pienten jalkojen lämmittäjät

Panttasin näitä jonkin aikaa, ettei Eikku näkisi, mutta enpä sitten malttanutkaan kauempaa. Sanon sille, ettei saa käydä blogissa. Näin tämän ohjeen ja oli pakko päästä virkkaamaan Eikun vauvalle töppöset. Jotenkin muistin, että valkoista Novitan Tempoa olisi joku jämäkerä, mutta eipäs ollutkaan. Harmaalla mennään, sopiihan sekin.

Kovin olivat helpot ja nopeat virkata. Eipä niin pienille jaloille mitään suuritöistä saisi tehtyäkään. Vähän tuo koko epäilytti, ohjeen mukaan puolivuotiaalle, mutta onhan vauvoilla käsittämättömän pienet jalat.

Käsityömessuilta löydetyt ihanat puunapitkin löysivät paikkansa!

Villasukkakierteessä

Tänä syksynä on tullut neulottua villasukkia. 10. pari jää ihan itselle. Ohjeena tämä, mutta tein pidemmällä varrella. Josko seuraavaksi jotain muuta, sukkakiintiö alkaa olla hetkeksi täynnä.

Tyttö tuli taloon

Viimeisestä päivityksestä on vierähtänyt tovi, mutta siihen on hyvä syy. Vauva muutti taloon ja aika on käytetty pääasiassa toisiimme tutustuen. Olen kyllä yllättynyt siitä, miten paljon vauvat nukkuu! Olisihan tässä periaatteessa ehtinyt tekemään jotain, mutta ei ole oikein ollut huvitusta käsitöihin. Viikonloppuna aloin olla jo itse sen verran paremmassa kunnossa, että lähdimme koko perheen voimin vaunulenkille. Se oli vauvan ensimmäinen ulkoilu ja mun lenkki ensimmäistä kertaa yli kuukauteen. Kyllä tuntui mahtavalle olla raittiissa ilmassa! Samalla keräsimme oksia kun halusin myös toteuttaa tämän oksaidean. Miiahan tämän oli jo tehnytkin. Tosi huono kuva, alkaa taas tekemään mieli kunnon kameraa.

Vieläkin sukkaa

Vielä toisetkin ryppyvarsisukat tuli tehtyä, tällä kertaa Nallesta ja hieman pienempinä. Ne menivät pienelle tytölle, jonka lempiväri kuulemma on tummanpunainen (ja vaaleanpunainen), ainakin tällä hetkellä.

Täällä näytti hetken valkoiselta. Sen kunniaksi vaihdoin talvisemmat muumimukit eturiviin. Tehtiinpä eilen juoduille isänpäiväkahveillekin joulutorttuja lasten kanssa.

Tämä tahtoi kukkia eikä voinut vastustaa anemonea. Tulipa siinä kukkakaupantädin kanssa jutellessa huomattua, että pidän enemmän talvikauden kukista. Paitsi pioneista, pionit ovat ihania.

Kynsikkäät miehelle

Mies halusi kynsikkäät. Joojoo, vastasin, kun se kysyi, voisinko tehdä sellaiset. Ainoat neulomani lapaset ovat ne muinaiset käsityötuntien pakolliset, joista ensimmäinen oli niin tiukalla käsialalla, ettei se meinannut mahtua käteen, ja toiseen olisi mennyt isompikin räpylä. Tulisipa nyt sitten opeteltua se peukalokin, suunnitteilla kun on ollut jo muutaman vuoden. Melkein hävettää myöntää, että villasukka menee tuosta vain, mutten ole jaksanut edes ajatella peukaloa.

Aloitettu kerä 7 veljestä, puikot 3,5 (paitsi sormissa 3, kun en siihen hätään löytänyt toisia samankokoisia), mahdollisimman yksinkertainen ohje ja tuumasta toimeen. Tässä oli peukalokiila, josta en lapasissa tykkää, joten se siitä peukalon opettelusta samalla. Jokseenkin epäuskoisena tuijotin koko tekelettä, kun siinä parhaimmillaan oli 8 puikkoa yhtä aikaa. Mutta hei, ihan kynsikkäiltä ne näyttää!

Otso tuli kylään

En pahemmin seuraa kangasuutuuksia. Finlaysonin Otsoonkin törmäsin ruokakaupan lautasliinahyllyllä. Kotona vähän googletusta, hyväksyntä mieheltä ja tilaamaan. Olikin sitten verkkokaupasta loppu, eikä täältäpäin pahemmin mistään saa. Onneksi on äiti, joka haki viisi metriä Otsoa ja vieläpä yllätyksenä ompeli verhoiksi.

Nyt on olohuoneessa karhuja. Ja kummallinen lokakuinen valoilmiö!

Tehtiin sitten jo pidempään suunnitteilla ollut sohvapöytä. Pari lavaa, valkoista petsivahaa, paksu lasi ja pyörät alle.

Mielipiteitä se on jakanut, mutta mitäpä sillä on väliä, kun itse tykätään.

Yksi todella pitkä sunnuntai

Täällä herättiin sunnuntaina niin aikaisin, että talviaikaan siirtymisen jälkeen kello ei ollut vielä edes seitsemää. Aamuvirkku en ole, mutta pidän aikaisista aamuista, jos saan herätä ilman herätystä. Sunnuntaina neuloin ja paljon. Tein toki muutakin, ulkoiltiin koiran kanssa, keiteltiin kahvia vieraille ja katsottiin elokuva (jonka siis minäkin katsoin neulomatta).

Ensin valmistui toinen superhelppo syyspipo kaverille. Toiveväreinä oli violetti, turkoosi ja pinkki, lankoina kaksinkertainen Nalle, kaksinkertainen Wool ja tupsussa ensimmäinen ostamani Myboshi (pinkkiä ei pahemmin ollut tarjolla ja tuollainen kamala 100% akryylia oleva lanka meni tupsuun ihan hyvin).

Pipon jälkeen oli se hetki, kun ei tiedä, mitä seuraavaksi. Keskeneräinen villatakki ei kiinnostanut, kun siinä pitäisi nyt mittailla ja laskea silmukoiden lisäämistä ja mittailla taas hieman lisää. Isoäidinneliöpeitto pitäisi levittää kokonaan lattialle, että saisi eriväriset neliöt oikeaan järjestykseen yhdistämistä varten (No okei, olen hetkellisesti unohtanut koko peiton olemassaolon). Kokeilin sitten tuollaisia ryppyvarsisukkia kummipojalle, jos ne vaikka saisi hyvin housunlahkeiden päälle. Hyvin valmistuivat sarjamaratonin aikana, mutta vähän suuret taitavat olla. Onneksi lasten jalat eivät ainakaan kutistu.

Illalla puikoille pääsi vielä uusi viritelmä, kun enhän sitten osannutkaan vain istua.

On näköjään taas se aika, kun sisällä kuvat jäävät pimeiksi ja rakeisiksi tai salaman valkaisemiksi, ja pihalla valo on jo niin kalpeaa, että se imee väreistä syvyyden.

Ajoissa aloittamisesta, mustasta langasta ja silmukoiden jäljentämisestä

Aiemmin syksyllä kysyin tuolta mieheltä villasukkatoiveita. Tulihan sieltä, jokseenkin vitsillä tosin, mutta sehän vain innosti. Aloitin ajoissa, kyllähän kahdessa viikossa yhdet sukat tekee. Ensimmäisen kahden päivän jälkeen olin jo puolivälissä jalkaterää. Sitten tuli stoppi. Musta lanka, pimeys ja perussukka. Kiinnosti ihan kaikki muu.

Sinnillä sukat valmiiksi, ja kaksi iltaa aikaa jäljentää silmukoita. Uusi tekniikka kuulosti paremmalta kuin langan kuljettaminen toispuoleista kuviota varten. Ja katsokaa miten helpolta se näyttää! Ei tasan ollut, hidasta ja kamalaa. Olihan tuo ihan yksinkertaista pujotella neulaa oikeista kohdista, mutta ei siitä kaunista jälkeä tullut. Osittain saattoi vaikuttaa myös eripaksuiset langat. Uskokaa tai älkää, mutta mustan ja valkoisen langan menekki on minulla niin vähäistä, etten ostanut uusia keriä tätä varten.

Tässä pikainen salamaräpsy eilisillalta. Alkuperäisen suunnitelman pääkallo jalkaterän päältä jäi juurikin tuon silmukoiden jäljentämisen kamaluuden vuoksi. Enkä todellakaan höyrytellyt enää siinä vaiheessa iltaa, kun aamun herätys oli neljältä. Äkkiä vain kuva ja pakettiin. 

Ps. Kuvan taustalla vilukissan paras hankinta, pörröinen aamutakki!

Perunarieskat

Tässä jokin aika sitten oli paljon puhetta roskiin heitetyn ruuan määrästä. Itse yritän tehdä ruokaa niin, että se tulisi myös syödyksi. Toisinaan se on melko haasteellista, meillä kun ruokaa tehdään kerralla paljon, että siitä riittäisi myös eväiksi, eikä joka päivä tarvitsisi töiden jälkeen alkaa kokkailemaan. Ruuan heittäminen roskiin ärsyttää niin paljon, että jämäruokaideoita on kertynyt paljon. Tässä yksi lemppari, perunarieskat.

En ole pahemmin perehtynyt rieskojen leipomiseen, joten ohjeen oikeaoppisuudesta en tiedä, mutta tällä olen aina omani tehnyt.

Perunarieskat

3 dl jämämuusia

1 tl suolaa

1 kananmuna

2-3 dl vehnäjauhoja

Kaikki ainekset sekoitetaan keskenään. Jos muusi on oikein jämäkkää, sitä voi ohentaa maidolla. Taikinaa jaetaan pellille ja taputellaan jauhotetuin käsin ohuiksi lätyiksi. Rei'itetään haarukalla ja paistetaan 275 asteessa n. 8 min.