maanantai 27. tammikuuta 2014

"Anyone who thinks gardening begins in the spring and ends in the fall is missing the best part of the whole year; for gardening begins in January with the dream." -Josephine Nuese

Huolimatta siitä, että on vasta tammikuu, (vähän) lunta ja pakkasta, tuo silmiin sattuvan kirkas valo saa kevättämään. Tulee ostettua tulppaaneja kirkkaissa väreissä ja mietittyä sellaisiakin asioita kuin sohvatyynyjen päällisiä. Puhumattakaan siitä, että olen esittänyt yhteen hienoon juttuun (jonka varmasti esittelen täälläkin myöhemmin) väritoiveeksi puuterisen mintunvihreän.


Viikonloppuna alkoi puutarhasuunnittelu. Vahingossa tietenkin. Ja niitä ideoitahan sitten pulppusi sellaiseen tahtiin, ettei vapaa-ajan ongelmia pääse keväällä syntymään.


Jotain on pakko listata ylöskin, selkeyttää vähän ajatuksia.


Kevättä odotellessa!

maanantai 20. tammikuuta 2014

Superpipo pakkasille

Näillä pakkasilla tarvitsee jo kunnon pipon. Ja koska sille ainoalle pipolle, jolla tarkenee (tuulettomassa) -30 asteessa, kävi viime talvena vähän köpelösti (koirasta oli hauska nyppiä langat irti lattialle pudonneen pipon tupsusta), se ei ole enää kovin edustuskelpoinen. Uutta kehiin siis!


Harmaa kausi jatkuu, mutta tällä kertaa olosuhteiden pakosta. Oikeasti olen väri-ihminen henkeen ja vereen. Tämän pipon ohje nyt vain sattuu sopimaan kaikista parhaiten edesmenneelle Tempo-langalle, jota löysin vielä syksyllä Parkanon kerhräämöstä harmaana. Palmikoissa ja tupsussa lisäksi Säde-lankaa tuomaan hieman eloa.


Ohje on omasta päästä muutaman vuoden takaa. Ja tiedättekö, se meni ihan niin kuin Strömsössä! Halusin silloin palmikkoneulepipon isolla tupsulla ja käännettävällä joustinreunalla ja sellaisen tein. Silmukkamäärät menivät kerrasta nappiin, palmikoiden kavennuksetkin onnistuivat, ja voi että siitä tuli lämmin! Myöhemmin olen soveltanut ohjetta myös Kelolle.

Ps. Mikäli joku haluaa ohjeen, voin sen näpytellä huomenna.

tiistai 14. tammikuuta 2014

Neulotut ja virkatut sukat

Koko syksyn ajattelin tehdä töihin villasukat talveksi. Onneksi talvi tuli vasta nyt, ja ehdin juuri ajoissa. Ohut lanka ja ohuet puikot, että mahtuvat työkenkiin, ja vähän jotain jujua varressa, kun eipä niistä juuri muuta näy.


Lankana Novitan Pikkusisko, puikot 2,5 ja varteen koukku 3,5, koska sen ohuempaa en omista. Ohje on viime kevään Novitasta. Tuntui jokseenkin tärkeämmältä katsella samalla elokuvia kuin opetella neulomaan sukkaa kärjestä lähtien, joten otin ohjeesta lähinnä tuon varren (ja siitäkin tein käytännön syistä lyhyemmän). Ja mikä tärkeintä, luin ensimmäistä kertaa elämässäni sellaista virkkausohjekaaviota!


Tykkään jotenkin näistä sukista tosi paljon. Virkattu varsi tosin näyttää paljon lörpömmältä kuin lehdessä (johtuu varmaan liian paksusta puikosta, koska käsialani on melko tiukkaa), mutta sekään ei haittaa, koska pidän niitä housujen lahkeiden päällä.

sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Hullun hommaa


Eräänä iltana alkoi masentaa tuo seinällä roikkuva kalenteri. Miksi noista ilmaiskalentereista tehdään aina niin ankeita? Taisi olla vähän tylsää koska kaivoin esiin lehtiä silputtavaksi, kaikki valmiit askartelu, - ja paperitarvikkeet, tapettinäytteet, teipit ja pari vanhaa Paulo Coelho- aiheista kalenteria.


Tälläistä jälkeä siitä syntyi. Pahoittelut huonoista kuvista. Yritin leikkiä tuon valotuksenkin kanssa saadakseni noista parempia mutta eipä se paljon auttanut.



Syyskuusta tuli mun lemppari!







Joulukuussa aloin väsymään ja leikin lähinnä noilla teipeillä..


Ei tuosta nyt mitenkään erityisen kaunis tullut mutta mä luulen, että jopa toi kalenteri on nyt onnellisempi. Työläs? Joo. En enää ikinä lähde tätä tekemään. Tämä oli tälläinen hetken mielihäiriö. Oli aika lähellä etten kesäkuun paikkeilla hermostuksissani rutannut koko kalenteria ja lähtenyt klikkailemaan netistä sekunnissa jotain uutta kivaa, mutta sain kun sainkin tuon valmiiksi. Semmoinen siis tänä vuonna seinällä.

Oodi keskeneräisille käsitöille

Aloitin uuden neulomuksen tapaninpäivänä viikon käsityötauon jälkeen, vaihdoin seuraavana viikonloppuna uuteen ja paksumpiin puikkoihin ja hetken mielijohteesta päädyinkin kerimään kuteita tähän koriin. Minulla on aina monta projektia kesken ja se on ihanaa. On jotain uutta, johon tarvitsee katsoa ohjetta, ikuisuusprojektia, jota voi tehdä silloin kuin huvittaa, paksuja lankoja ja puikkoja ohuiden vastapainoksi, jotain niin aivot narikkaan -juttua, että siitä selviäisi melkein koomassakin ja sitten vielä niitä inspiraatiopuuskissa aloitettuja, jotka menevät kaiken muun edelle. On siis sanomattakin selvää, että lähes jokapäiväisestä neulomisesta ja virkkaamisesta huolimatta valmista tulee hitaasti (olette varmasti huomanneet) ja keskeneräiset käsityöt valtaavat sohvaa, sohvapöytää, tuoleja ja ties mitä.


Eilen sain valmiiksi ja tänään päättelin tämän julmetun kokoisen virkatun korin. Se on pyhitetty kaikkien keskeneräisten käsitöiden säilyttämiselle. Ohje on viime syksyn Novitasta, ja kuteet hankin jo silloin. Jännän oranssia, näyttää oranssimmalta himmeämmässä valossa ja puuterisen persikkaiselta kirkkaassa. Inspiraation aloittamiselle tarjosi joulu, kun sohvapöydällä oli läppäriä, joulukukkaa, keskeneräisiä käsitöitä, kaukosäätimiä, mittanauhaa, saksia yms., minkä vuoksi suklaarasia ei enää mahtunut. Melko katastrofaalista.


Ohje oli Novitan Tuubille, kaksinkertaisena. Itse tein halvemmasta (Kuka maksaa korin materiaaleista yli 70 euroa?) ja suunnilleen samanpaksuisesta trikookuteesta myös kaksinkertaisena. Korista tuli yhtä kerrosta matalampi, mutta kudetta meni ainakin kilo enemmän kuin Tuubia ohjeen mukaan.

Tällä hetkellä korin täytteenä on isoäidinneliöpeitto (edelleen), yksi tyynynpäällinen (siitä lisää joskus), ei mennyt niin kuin Strömsössä -huppukauluri (siitäkin lisää, kunhan keksin jonkin sopivan ratkaisun) ja virkatulla varrella olevat sukat (niistä lisää ehkäpä seuraavaksi).

torstai 9. tammikuuta 2014

Marttiksen mustapekkapiirakka

Meillä on tänään illalla marttis! Päädyin tällä kerralla tekemään kasvispiirakkaa kahdestakin eri syystä. Toinen on se, että olen päättäyt pitää lihattoman lokakuun näin tammikuussa. Ihan vain nähdäkseni ja kokeillakseni miten kasvissyöjät syö (saan kokeilla uusia reseptejä!) ja eipä tuo lihan vähentäminen ruokavaliosta olisi muutenkaan pahitteeksi. Vaikka mä nautinkin pihvistä ja pekonista, mua on jo jonkun aikaan liha välillä ällöttänyt. Leipomaan en viitsinyt alkaa, koska olen kuullut huhuja, että osa marttikseen tulijoista on aloittanut dieetin/herkkulakon näin tammikuussa, joten kasvispiirakka tuntui sopivalta vaihtoehdolta tälle iltaa. En muista mistä olen tämän ohjeen joskus napannut, mutta nyt kokeilin tätä ensimmäistä kertaa. Tää on helppokin!

Piirakkaan tarvitsee:

-piirakka valmispohja (tai omatekemä)
-150g maustamatonta tuorejuustoa
-basilikaa
-150g punaista tai vihreää pestoa
-mustapekkajuusto
-rasiallinen kirsikkatomaatteja
-noin 150g kevätsipulia


Uuni 200 asteeseen. Piirakkataikina vuokaan. Sekoita tuorejuusto ja pesto keskenään ja levitä mömmö valmispohjan päälle. Pilko sipulit, mustapekka ja kirsikkatomaatit. Itse laitoin sipulit hetkeksi mikroon esikypsymään.


Sitten vain täytteet pohjan päälle. Basilikan lehdet kannattaa painella muiden täytteiden sekaan, ettei ne pala. Itse meinasin vielä lisätä mausteita mutta onneksi en kuitenkaan. Mustapekassa oli sitä ihan tarpeeksi. Piirakka uuniin noin 40 minuutiksi. Muutaman minuutin paistamisen jälkeen piirakan päälle kannattaa laittaa folio, ettei basilikan lehdet pääse palamaan.



Siinä se nyt odottaa iltaa, toivottavasti tytöt tykkää!


lauantai 4. tammikuuta 2014

Uusi vuosi

Vuoden viimeisenä päivänä sain avata purkin, johon olen kirjoitellut kivoja asioita ja tapahtumia vuodelta 2013. Esittelin purkkia jo tuolla ennemmin. Tämä osoittautui hyväksi ideaksi! Kaikkia asioita ja pieniä juttuja en olisi edes muistanut ilman näitä lappuja, ja niitä lukiessa tuli hyvä mieli. Nyt laput on säilötty ja purkki on taas tyhjä ja odottaa vuoden 2014 onnellisia hetkiä.


Olipas lappujen joukossa yllätyksiäkin kun sinne oli jotkut muutkin tiputelleet viestejä.


Tykkään kerätä myös aforismeja ja elämänohjeita ja ajatuksia muistiin, ja Tiimarin alesta löytyi kiva uusi muistikirja tähän tarkoitukseen.


Ja vihdoin! Sain jouluaattona amarylliksen ja vasta tällä viikolla se alkoi avautua!


Saapi nähdä mitä tytön täytyy tehdä tänä vuonna ja tuleeko mulla olemaan paljon kirjoiteltavaa täällä blogissa. Elämä on nyt jotenkin keskittynyt niin paljon muihin asioihin kuin käsitöihin. Mutta vaikka neulomis- ja virkkaamishommat olisivatkin tauolla, kyllä tämäkin tyttö aina jotain näpertelee ja touhuilee. Toivotan kaikille oikein iloista ja inspiroivaa uutta vuotta!

keskiviikko 1. tammikuuta 2014

2014

Uusi vuosi, uusi kalenteri. Kansikuvia valitessa kaipasin jo kevään raikkautta.