tiistai 25. helmikuuta 2014

Se tunne, kun huomaat olevasi stereotyyppi

... ainakin kaikkien muiden silmissä. Kotoilija täällä hei, jos jäi jotenkin epäselväksi siinä kassajonossa ruokaostostelijoiden välissä.


Omasta korista löytyi kaksi viherkasvia (kevät), ruukkusoraa (loppu), kaksi ruukkua (en löytänytkään kivoja isoja kasveja vapaisiin ruukkuihin), kolme pussia valkoisia koristekiviä (supertarjouksessa), kuusi kerää Hankoa (murto-osa uuden projektin langoista) ja uusin Koto living -lehti (lähikaupassa sitä ei myydä).


Meillä tarkistetaan ostokset aina huolella.  Tällä kertaa oli varmaan pettymys, ainakin eiliseen Mustin ja Mirrin pussiin verrattuna. Harvinainen valoilmiökin pääsi kuvaan!

sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Pallerolle kaveri

Syksyllä virkkaamani pallerotyynyn kaveri valmistui eilen. Kesken se on ollut varmaan tuon palleron valmistumisesta asti. Aina ei vain nappaa virkata kiinteitä silmukoita metrin suikaleeseen. Tyynyn koko on siis 50x50 cm ja lankana Novitan Hanko.


Katsokaa nyt, miten pullea se vielä on, kun kukaan ei ole ehtinyt puolta vuotta nojailla siihen sohvalla! Kissalle ainakin kelpasi heti.


keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Laiskotuksen multihuipentuma ja pari loistavaa kirjaa

Voisin kuulkaa keksiä lukemattomia hienoja tai järkeviä syitä blogihiljaisuudelle, mutta todellisuudessa suurin syy virkkausten keskeneräisyyteen on laiskotuksen multihuipentuma. Ei suinkaan sellainen, jossa ei virkata edes yhtä ketjusilmukkaa, pylväästä nyt puhumattakaan, vaan sellainen, jossa ei jakseta nousta sohvanpohjalta hakemaan lisää lankaa loppuneen tilalle viereisestä huoneesta. Ymmärrätte varmaan.

Toinen yhtä hyvä syy on kirjat. Viime vuosi oli lukemisen saralla surkea, tammikuu hieman pirteämpi ja nyt helmikuussa voisin vain lukea sivu toisensa, luku toisensa, kirja toisensa jälkeen. En nyt kuitenkaan aio kirjoittaa niistäkään, niin paljon kuin hyviä kirjoja rakastankin. Löytäisin tuskin tarpeeksi kuvaavia ja ylistäviä sanoja ja lässäyttäisin kaiken. Mutta viimeisimmät, Jeffrey Eugenidesin Middlesex ja Hélène Grémillonin Uskottuni olivat kerrassaan loistavia, kumpikin omalla tavallaan. En linkitä nyt mihinkään, koska en osaa valita, mihin linkittäisin. Googlettakaa.

Ja lopuksi vielä langoista. Onko kenelläkään kokemusta näistä? Ihanat värit, mutta 70% polyakryylia epäilyttää.

(Kamerani ladattavat patterit unohtuivat kummipojan itkuhälyttimeen, enkä laiskana ole saanut laitettua uusia. Siitä kuvattomuus.)

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Mites se neulominen nyt menikään?

Pitkästä aikaa kävin lankaostoksilla ja kaivoin bambupuikkoni esiin. Mä en oikeasti muista koska mä olisin viimeksi neulonut, puhumattakaan että olisin neulonut sukat! Jo se kertoo miten pihalla olen nykyään lankavalikoimasta, että lähdin hakemaan Puro- lankaa kaupasta, ja tajusin ettei sitä enää edes myydä. Joo, ehkä tää tästä. Päädyin sitten tuohon Usvaan, koska se nyt oli lähimpänä Puroa. Ihan ok tuokin lanka, mutta kyllä mä Purosta tykkäsin paljon enemmän.

Halusin neuloa äitille synttärilahjaksi sukat ja perjantaina alkuillasta näytti vielä tältä.


Yhdeksän aikaan olin tässä vaiheessa ja muistin jopa tuon kantapään, vaikka pitikin vähän muistia kaivella.


Tänään aamulla sukat tuli valmiiksi ja siinä ne sitten on. Jatkoin tarkoituksella kerästä vaan suoraan toista sukkaa, ettei sukista tule samanlaiset. Neulomisesta on tosiaan jo niin kauan, että oma käsiala alkoi löytyä vasta toisessa sukassa ja niistä tuli käsialaltaankin aika erilaiset. Ehkä sitä ei muut niin huomaa! Usva kerästä sai muuten molemmat tälläiset sukat, mutta lankaa jäi vain muutama metri!


Sitten laitoin sukat purkkiin, ja koska olen nykyään onnellinen Dymon omistaja, dymotan lähes kaiken!


Kohta purkki mukaan ja lähdetään äitin synttärikahveille. Mukavaa sunnuntain jatkoa!

Pikarusetti

Tahdoin eilen jotain isoa tukkaan, ja hetken mielijohteesta surautin (nostin ompelukoneen vain lattialle ja takkusin aikani, kun se sotki langan puolatessa) tällaisen rusetin. Musta-valkoraidallinen kangas oli ainoa järkevä kaapista löytynyt vaihtoehto. Olisin halunnut vähän muhkumman, mutta kangastilkusta sai juuri tuon kokoisen.


Tuskin tämäkään kaikkien taiteen sääntöjen mukaan meni, mutta siksakkasin reunat, ompeli suorakaiteen ja tuon keskiosan lenkin, joka on vain pujotettu rusetin keskelle.

Tässä vielä koon hahmottamiseksi huonosti asettunut tukka ja iso rusetti. Hyvin pysyi mummopinnillä.


perjantai 7. helmikuuta 2014

Virkkausavustaja

Vapaapäivän kunniaksi ja hetkellisestä halusta saada keskeneräisten käsitöiden koriin tilaa, päätin levittää isoäidinneliöprojektin ja katsoa, missä mennään. Jostain syystä siinä kävi näin.


Nämä harmaat päivät syövät kaiken valon! Palataan asiaan jonain aurinkoisena päivänä ja virkkausavustajan löydettyä uuden makuupaikan. Pitkittäissuunnassa jo soiroja, joitakin ruskeita neliöitä virkkaamatta ja paljon yhdisteltävää. Onhan tässä kai vielä hetki talvea jäljellä.