Satoa odotellessa

Työputki ohi ja ensimmäinen vapaapäivä kotona. Eilinen vietettiin kotikotona grillaten, koiraa uittaen, ulkona istuen ja jumalaisen hyvää mansikka-raparperibritaa syöden (kuvaa tuskin olisi edes ehtinyt ottaa ennen kuin torttu katosi parempiin suihin). 

Jotenkin tuntuu näin keväisin, että vapaapäivinäni sataa tai ukkostaa tai molempia silloin, kun olisi aikaa tehdä jotain pihalla. Tänään ehdin istuttaa loput taimet kasvihuoneeseeen. Sieltä on tulossa avomaankurkkua, kasvihuonekurkkia, kirsikkatomaattia mustana ja tavallisena, kahdenlaista chiliä ja basilikaa. Kasvimaalla ehdin vasta aloitella kylvöjä (tilliä ja kahdenlaista salaattia) ja istuttaa mintun ja sitruunamelissan, kun jo alkoi ripsiä vettä. Herne, porkkana, pinaatti, retiisi ja keräkaali odottavat vielä istuttamista.

Kirsikkapuu oli täydessä kukassa perjantaina.

Eilisen aikana oikeanpuoleinen omenapuu oli räjähtänyt valkoiseksi, vasemmanpuoleinen on avannut vasta muutaman kukan. Saattaa tulla muutama omena.

Ensimmäiset kesäkukat ja zombi puutarhassa

Täällä vietetään parin viikon työputkea, joka vie mehut sen verran tehokkaasti, ettei illalla parin tunnin vapaa-ajallaan juuri mitään jaksa näpertää. Eilen oli kuitenkin viikon ainoa vapaapäivä ja ensimmäinen oikea kesäpäivä.

Kevään ensimmäinen puutarhamyymäläreissu meinasi lähteä hieman lapasesta. Kasveja tuli hankittua parikymmentä ruukullista, eikä kaikkea vielä edes löytynyt.

Tehokas vahtitonttu kasvihuoneella, ei ihan kuka tahansa uskalla sinne mennäkään.

Kissapeitto

Työkaverini saa kesän alussa vauvan, ja halusin tehdä peiton. Oli puhetta keltaisesta, sen enempää toiveita ei ollut. Langaksi valikoitui kirkkaankeltainen Miami. Suunnitelmia oli useampiakin, mutta lopulta voiton vei viime hetken idea. Peiton virkkasin ihan vain pylväillä, ja siitä tuli melko suuri.

Alareunaa koristavat tuollaiset kissat, jotka kyllä olisivat voineet onnistua hieman paremminkin.

Olen aina halunnut virkata piparkakkureunusta, mutta tämä oli ensimmäinen kerta. Viime kesän vähän vajaan vaaleankeltaisen Miami-kerän riittävyyttä sai jännittää loppuun asti.

Pidän kovasti vauvanpeittojen tekemisestä. Ehkä siksi, kun niitä niin harvoin pääsee väkertämään, tämä oli vasta toinen.

Olohuoneen raikastusta

Olohuoneen verhoina melkein pari vuotta roikkuneet (miten niin olen laiska vaihtamaan verhoja?) puna-musta-oranssit Kaivot alkoivat kaikessa raskaudessaan hieman tökkiä. Kaivoin kaapista kevyemmät, tuollaiset luonnonvalkoiset. Sopivat muuten väriltään hyvin eiliseen lumi- ja räntäsateeseen! Heti verhojen vaihdon jälkeen nämä  virkkaamani tyynynpäälliset alkoivat tuntua liian tunkkaisilta ja paksuilta. 

 

Rikoin todennäköisesti jotain naisten sanatonta sopimusta ja kysyin mieheltä väritoiveita. Sininen ei varsinaisesti omiin suosikkeihin kuulu, joten hivutin sitä turkoosin suuntaan.

 

Torkkupeiton vaihto ei käväissyt edes mielessä ennen kuin tuo ohut turkoosi versio tuli vastaan roimasti alennettuna. Samaisesta ale-nurkasta löytyi pilkullinen koristetyynynpäällinen. Aikomus oli oikeastaan ostaa pätkiä useammasta kankaasta ja ommella erilaisia tyynynpäällisiä, mutta kangasvalikoima tuotti pettymyksen.

Koska jotain oli saatava heti paikalla, eikä yhteen tyynynpäälliseen tyytyminen tullut kysymykseenkään, ostin sitten lakanahyllyltä tuollaisen ihan tavallisen Annon musta-valkoisen ja ompelin sen pienemmäksi. Raikastui kivasti olohuoneen ilme.

Sinisen hortensian ruukun alla muinainen kirppislöytö, turkoosi mummopitsiliina, jolle löytyi vihdoin käyttöä.

Vappuhame

Meillä vietettiin ennakkovappua jo aurinkoisena sunnuntaina terassilla kera siman, munkkien, ilmapallojen, serpentiinin ja hyvän seuran. (Ja ilman kameraa.) Eilen siis saattoi hyvin nukkua harmaan iltapäivän läpi, syödä unisena tippaleipää ja ommella hametta yöllä. 

Neulominen ja virkkaaminen ei oikein nyt napannut, isoäidinneliöpeittoa lukuun ottamatta mikään ei ole kesken, ja Singerin puolausongelmakin ratkesi tuossa taannoin konsultoimalla mummua. Siispä ompelemaan. Tarkoituksena oli tehdä jotain ihan muuta, mutta sopivaa kangasta ei löytynyt. Sen sijaan tämä ihanuus kirjaimellisesti putosi syliin kaapista.

Ihana pöytäliina, kirpputorilöytöjä toissa kesältä, euron hintalappu vielä kiinni. Tarkoitus oli joskus saada aikaiseksi hankkia resoria ja vuorikangasta ja yrittää kopioida Globe Hopen vetoketjutonta hametta. En saanut aikaiseksi, joten hetken mielijohteesta toisen hameen kaavat esiin ja leikkelemään. Kangas riitti juuri ja juuri, kun tuon vyötärökaarrokkeen sisemmät osat leikkasi kahden sijasta neljästä palasta.

Muistinko mainita, etten todellakaan osaa ommella vetoketjua? No sellainen tähän kuitenkin tuli. Ensimmäinen ruskea lanka loppui puolivälissä, toinen helman siksakin puolivälissä puolatessa. Viimeisen pätkän, helman taitoksen tikkasin nurjalle puolelle, koska viimeiset ruskeat langat olivat siinä puolassa. Tuskin tarvinnee mainita, etten ostele ompelulankoja. Kokoelmani on erinäisiä vajaita rullia äidiltä ja mummulta opiskelijahaalareiden merkkien ompeluun.

Valmis hame ja tyytyväisen omistajan vappunaama. On se helma suora oikeasti, luonnolliset asennot kameran edessä vain hakusessa.

Jottei ihan koko vappua skipattaisi, vietettiin kahden kesken brunssihetki. Ruusujakin ostin, vaikken niistä tykkääkään, mutta kun olivat keltaisia.