Sitä sun tätä

Mulla on taas se aika vuodesta kun saan vaihtaa uuden kalenterin. Se on jotenkin kivaa alkaa täyttelemään ihan uutta ja tyhjää kalenteria syntymäpäivillä ym. jutuilla. Eräänä päivänä rannalla kun muut uiskenteli, mä jäin palvomaan aurinkoa ja täyttelemään uutta kalenteriani.

Olen jo monta vuotta käyttäny tuollaista samanlaista. Kansikuva on helppo vaihtaa. Mukana on muutama vaihtoehto tai sitten voi käyttää jotain omaa kuvaa tms. Ja yksi viikko on aina yhdellä aukemalla niinkuin kuuluukin. Ja paljon tilaa kirjoitella.

Eräs viikonloppu herkuteltiin brunssilla "seittemänkymppisten" kunniaksi. Minä ja kaverini täytimme peräkkäisinä päivinä yhteensä 70v. Aika kunnioitettava ikä ja mun mielestä sitä kuului juhlia. Me yhteensä ollaan niinkuin yksi mummo. Tein itse lihapullia, rocky roadseja, aivan ihanaa kanasalaattia ja leivoin vielä juustokakun. (ulkonäkö ei ollut kovin kaunis mutta maku oli hyvä!) Lisäksi oli mansikoita, viinirypäleitä, herneitä ja croissantteja. Nam! Tälläistä yhdessä syöpöttelyä pitäisi harrastaa useammin :)

Miksi, oi miksi tämä blogger kääntää näitä kuvia ihan omin päin? Osaako joku sanoa?? Tosi ärsyttävää. Yritin jopa huijata bloggeria ja kääntää nämä kuvakansiossa väärinpäin niin että se kääntäisi ne oikeinpäin. Ei onnistunut. No, laitan nämä silti tänne.

Mun on nyt varmasti pakko järjestää pian jotkut kuppikakkujuhlat, koska en voinut jättää kirpparille tälläistä ihanuutta. 2,5e!

Aloitin uutta vauvan peittoa. Tämä voisi olla hyvä vaikka vaunuihin. Nyt peitto on jo pidemmällä kun kuva on otettu jo yli viikko sitten. Miksi nää kuvat kääntyy, aaarrrrgggh!

 

Tein Novitan ohjeella tämän mutta vähän kapeamman ja yksinkertaisella langalla. Pähkäilin ohjetta ihan hävettävän kauan enkä meinannut millään sitä ymmärtää. Mutta jotenkin kummasti monet ohjeet aukee sillä, että luo ne silmukat ja saa sen työn siihen käteen. Tätä on jotenkin ihan tosi hauska ja helppo tehdä. Sopivasti vaihtelua kerroksissa mutta ohjetta ei tarvitse katsoa kun kuvion oppii.

Ja koska Tytön täytyy tehdä-blogi on saanut nimensä Happoradion biisin mukaan ja alkuesittelyssä kerroimme pitävämme Happoradiosta, on varmasti ihan ookoo julkaista yksi keikkakuva kyseisestä bändistä. Happoradio nimittäin keikkaili eilen täällä Seinäjoella! Oli sitten pikkuisen kuuma ja hikinen keikka ;)

Oho, Tykki sentäs suostui pysymään oikein päin.

Tästä se taas lähtee

Viime kesänä virkkasin, neuloin, tein lukuisia työtunteja puutarhassa, luin kirjoja ja leivoin. Tämän kesän ollessa vasta aavistus, päätin, ettei minun ole pakko. Ei pakko tehdä mitään, ei pakko ajatella, että pitäisi tehdä jotain. Liekö sitten ollut osansa elämäni ensimmäisellä palkallisella kesälomalla vai millä, mutta olen ollut jokseenkin lomatunnelmissa, vaikka töihin on palattu jo ajat sitten. Langat, puikot ja koukut ovat jääneet, kasvimaalla kasvaa mm. päivänkakkaraa, ja kasvihuoneessa voikukat voivat vallan mainiosti. Käsityöt eivät silti ole alkaneet tympiä, mansikat, tilli, salaatti, porkkanat, herneet ja muut kasvavat sulassa sovussa rikkaruohojen kanssa, ja kasvihuoneessa kypsyy kurkun ja tomaatin ohella hämmentävän hyvä chilisato.

Tällä viikolla on satanut paljon ja ukkostanut vähän vähemmän. Ulkona kirkas kesäpäivä on hetkessä pimentynyt, ja neulomisinspiraatio palannut yhtä nopeasti. Puikoilla tulossa lahjasukat, päädyin tuohon tuttuun ja turvalliseen pitsisukkamalliin.

Kesäkuun alun jälkeen oma villatakkiprojektikin on hieman edennyt. Ehkä se oikeasti ehtii täksi syksyksi.

Eilen hain lahjasukkiin lankaa. Arkullisesta huolimatta juuri sitä sopivaa ei kotona ollut. Olen jotenkin unohtanut lankojen vaihtumisen, uudet olivat jo hyllyssä. Luonnonvalkoista Nallea etsiessä silmiin pisti uusi sinapinkeltainen sävy. Se oli oikein herkullinen, ehkä paras sinapinkeltainen tähän mennessä. Sekunnin murto-osassa päätin tehdä siitä itselleni työsukat syksyn viileisiin päiviin.

Kotona havahduin siihen, että juuri sinapinkeltainen (tai leijonankeltainen, miten sitä trendikkäästi muutama vuosi sitten nimitettiin) on se väri, jota en voi vastustaa. Pidän väreistä, monista paljonkin, mutta tämä on se, johon aina sorrun. Lanka-arkusta löytyy tällä hetkellä Isoveliä, Hankoa ja Dropsin Karismaa useampi kerä ja tuo eilen ostettu Nalle, joka sekään tuskin ainoaksi jää. Kuva jäi kummallisen hailakaksi näin kesäaamun kirkkaassa valossa.

Piänille

Tavoistani poiketen olen tänä kesänä neulonut lähes jatkuvasti. Yleensä kesällä on tullut taukoa käsitöihin ja puikot on kaivettu esille vasta kelien taas kylmetessä. No, sairasteluista johtuen tämä kesä on muutenkin ollut osaltani aika hiljainen ja erilainen. Jopa tylsä.

On ihan käsittämätöntä miten monelle mun tutulle/kaverille on myös tulossa vauva! Siksi olenkin viime aikoina innostunut vauvan neuleista. Näitä voi sitten antaa sitä mukaan kun pikkuisia syntyy.

Noista myssyistä innostuin ja niitä alkoikin sitten tulla kuin liukuhihnalta. Ohje täältä.

Malli oli mun mielestä jotenkin kiva. Vauvan jutuissa on sekin hyvä puoli, että ne valmistuu aika nopsaan.

 

Läjä tumppujakin on valmistunut. Jämälangat on myös kätevä käyttää pieniin vauvan juttuihin.

Meidän oma beibe syntyy näillä näkyminen pimeänä ja kylmänä aikana. Ajattelin että tyyppi tarvitsee varmaan villasukat pienten jalkojensa lämmikkeeksi. Koska sellaisia ei äippäpakkauksestakaan löytynyt, tekaisin eilen junasukat. Ei ihme, että tuo on niin suosittu malli! Ihanat tehdä, söpöt, ja pysyvät varmasti hyvin jalassa.

Ja hei, luin myös hyvän kirjan :)

Kirjanselkärunoutta

Olen ollut jokseenkin aikaansaamaton, keskittynyt vaeltelemaan pihalla, antanut rikkaruohojen rehottaa, parantanut maailmaa ystävien kanssa ja syönyt mansikoita. 

Eilen innostuin kirjanselkärunoista. Ystävä linkitti tämän, ja tällainen kirjafriikki innostui heti. Yksinkertaisesti ideana on siis pinota hyllystään kirjoja, jolloin jokaisen kirjan muodostaa runoon yhden säkeen.

 Naimapuuhia

Yksitoista minuuttia

Syntymäpäivän jälkeen

Naurua pimeässä

Hurmio

Jumalat juhlivat öisin

Aikuiset ystäväni

Esim. Esa

 

Sinun silmäsi näkivät minut

Ole luonani aina

Kymmenen vuoden päästä annamme lapsille nimet

Sanovat sitä rakkaudeksi

Olipa kerran vessaremontti

Täällä on rempattu vessa, lattiasta kattoon. Ja koska tämä ei ole remonttiblogi, sujautan vain esille ennen ja jälkeen -kuvat.

Tästä yhdestä kuvasta kai välittyy olennainen. Reilu 20 vuotta vanhat kalusteet, liian vähän kaappitilaa ja hikoileva wc-pönttö (jonka takia pyyhe lattialla), mäntypaneelikatto ja 90-luvun värinen muovimatto. Ja nuo seinät, niin lamaannuttavat, että järkyttävän rumaa parempaan ilmaisuun en edes kykene.

Maalia pintaan, muovimatto vaihtoon ja uudet kalusteet.

Tuosta lasi-kivimosaiikkilaatasta tykkään erityisen paljon, samoin peilin takana olevista valoista.

Tasoallas, ensimmäinen asia, jonka suunnitellessa halusin.

Jottei menisi liian harmaaksi, niin pionikin kukkii vihdoin. Joku tosin keskittyi tuohon remonttiin niin, että kaatosade teki puolesta puskasta maljakkotavaraa. Ei kyllä haittaa, on ne niin ihania.