Voi valepalmikko minkä teit

Viime viikkoina on kerinnyt vaivaamaan niin flunssa kuin selkä- ja niskakivut. Kumminkin koittanut jotaki tehdä, mutta jotenkin ei oo huvittanu ja saanu mitään aikaseks.

Näillä olo jo helpottu kummasti. Hyvin aukes tukkonen nenä pirtsakalla lime- sitruuna teellä ja pikkasen vielä sitruunaa lisää sekaan ni oi ku oli hyvää!

Sain vielä mieheltäni kukkia piristykseksi. Tuolloin oli muuten niitä super hienoja päiviä ja ai että ku ottiki päähän ku ei oikeen tohtinu pihallakaan olla, ku oli niin räkänen olo.

Käväsin siinä sitten kaupassa ku rupes ahdistamaan neljän seinän sisällä oleminen ja nämä tarttui mukaan. Jotenkin viehätyin erityisesti tuosta 7- veikan raitalangasta. Pidän paljon harmaasta ja sen eri sävyistä ja tuossahan kerässä niitä on. Sitten mukana sopivasti myös väriä. 

Viime aikoina olen törmännyt useasti malleihin, joissa on käytetty valepalmikkoa. Perinteinen palmikko on todella kaunis ja melko simppeli tehdäkkin, mutta se apupuikolla pelleily on kyllä pidemmän päälle aika uuvuttavaa. Joten ei muuta kun ohjetta kehiin ja puikot sauhuumaan!

Kyllähän se palmikolle näyttää. Ajattelin tehdä perus joustinneuleen tilalle tuota valepalmikkoa.

 Valepalmikkoon on todella simppeli ohje ja se on tässä:

1.-3. krs: 2n, 3o, 2n, 3o jne toista koko krs

4. krs: 2n, nosta 1 silmukka neulomatta, neulo 2 seuraavaa oikein ja vedä sitten neulomatta nostettu silmukka neulottujen (2 silmukan) yli, jne. toista tätä koko krs

5. krs: 2n, 1o, langankierto, 1 oikein, 2n, 1o, lk, jne toista koko kierros

Eli tuo valepalmikko on 5s jaollinen. Itse olen neulonut tuon langankierron niin, että tuohon palmikkoon muodostuu reikä. Tekee mielestäni palmikosta siromman näkösen. Se on varmasti makuasia ja sen voi neuloa niinkin, ettei reikää tule. 

Tämmöset näistä tuli. Oikein mukavat ja tuo valepalmikko käy joustinneuleen siaan hyvin. Ja oon aivan ihastunu tohon palmikkoon! Tosi nopee tehä ja helppokin vielä. Ton langnkierron ansiosta hippasen sirompaa jälkeä ku tavllinen palmikko. Kannattaa kokeilla. 

 Meinaa täällä jo seuraavaa pukkaa!! :)

Hullu leipuri täällä moi!

Tää saattaa nyt vaikuttaa vähän siltä, että elän nykyään pelkästään jääkaapin ja hellan välissä! Jos mä en ole keittelemässä vauvalle soseita, niin mä testailen uusia herkkuja. Ilman viljaa ja sokeria luonnollisesti. Löysin aivan loistavan blogin, josta nämäkin kaikki reseptit ovat.

Tässä viime postauksessa mainitsemani pistaasi-brownie. Oli hyvää, tykkäsin. Jäi reseptiarkistoihini ja teen uudestaan. Olenkin aina tykännyt makean ja suolaisen yhdistelmästä.

Keittäessäni beibelle bataattia, jätin itselleni vähän sivuun tätä seuraavaa herkkua varten. Enpä olisi ikinä tajunnut, että bataattia voi käyttää leipomuksiin. Tämä bataattibrownie oli ihanaa ja koostumus jotenkin jännän kuohkea. En tiedä johtuiko se tuosta bataatista vai mistä. Erittäin helppotekoinen ja herkullinen tämäkin leipomus! Okei, bataatissa on hiilareita varmaan lähes yhtä paljon kuin perunassa, mutta eipä sitä suurta määrää tähän tullut.

Viimeisin kokeiluni oli tänään tämä viikuna-suklaaganachepiiras. Aivan taivaallista!

Nämä kaikki ja paljon muita vhh ja paleoreseptejä täältä.

Syy ja seuraus eli toisen sukan syndroomasta lievään kaaokseen

Keskiviikkoiltana valmistui ensimmäinen jokseenkin hitaasti edennyt sukka. Yleensä aloitan parin heti, luon silmukat ja neulon edes pari kerrosta. Siitä on helpompi jatkaa. Nyt ei vain kiinnostanut. Toista sukkaa en ole aloittanut vieläkään.

Sen sijaan googlettelin siksak-virkkausta yhtä tulevaa juttua varten. Löysin niin kivoja tiskirättejä, että oli pakko kaivaa bambulankojen jämät esiin ja opetella sitä siksakkia.

Keskittymiskyky on ollut jokseenkin kateissa, ja hairahdan tekemään koko ajan jotain muuta. Tiskirätin lomassa piti vähän kuvahaulla hakea Novitan Hankoa, josko joku olisi tehnyt jotain kivaa juuri niistä väreistä, mitä minulla on jäljellä. No eipä ollut, mutta törmäsin Isovelistä virkattuun lippapipoon, ja koska tuollaista kirkkaanvihreää (joka jostain syystä valottuu kummaksi) on lojunut yksinäinen kerä, joka ei päätynytkään aiottuun projektiin, oli pakko kokeilla. Kummipoika tulee huomenna, joten valmiiksikin pitäisi saada.

Keväthuivi nro 2 ja muuta sunnuntaipuuhaa

Kevät tuli ja meni. Yöllä lämpömittari on näyttänyt niin paljon miinusta, että kukkalaatikko on viettänyt viikonloppunsa autotallissa. Näin äsken lumihiutaleitakin, vaikken olisi halunnut. Pari viikkoa sitten kylvetyt siemenet kuitenkin ovat itäneet pieniksi taimiksi. Osan koulin tänään. Purkkien määrä alkaa kasvaa uhkaavan suureksi. Joskus kai pitäisi uskoa siemenpussia, esimerkiksi 15 vesimelonin taimea on kotiviljelijälle vähän liikaa.

Keväthuivin toisinto valmistui siskolle. Asettelin niin hienosti, etteivät päättelemättömät langanpäät näy.

 

Sukkakudinta tuli jo ikävä. Puikoilla perussukkaa pienellä jujulla. Tämän parissa taidan jatkaa loppupäivän.

Keväthuivi nro 1

Muistatteko vielä tämän läjän, jonka lankahamsterimaisesti kiikutin sylissä tarjouslaarista kassalle? Silloin jo oli tiedossa, mitä näistä (ainakin osasta) tulee, mutta neulootikon maailmassa hyvin suunniteltu ei varsinaisesti ole puoliksi tehty, kun aina jokin muu projekti kiilaa edelle.

Tammikuussa aloitettu ensimmäinen keväthuivi valmistui vihdoin viime viikonloppuna. Ensimmäisenä puikoille pääsi tuo persikkainen lanka. Huivi Eilen tein -blogin ohjeella, lankana Novitan Rosea kaksi kerää, puikkoina hieman liian ohuet nelosen pyöröt (koska vitoset roikkuvat aina vain keskeneräisessä villatakissa), silmukoita vähän reilummin. Samanlaisen olen tehnyt petroolinsinisenä ajalla ennen blogia, jolloin Rosen perässä luki vielä mohair.

Jokseenkin epäonnistunut yritys kuvata tuota neulepintaa. Reikiä siinä on raidoittain. Kolme kertaa menee kaulan ympäri. Viitseliäs olisi kuvannut kaksoisleuattomasti.

Joku aamu pilvissäkin oli samaa sävyä. Horisontti yhtä vinossa kuin kuvaajakin.

Täydellisen herkun metsästys

Kuten jo ennemmin kerroin, olen siirtynyt vhh-ruokavalioon. Reseptivihkoni meni siis lähes täysin uusiksi, samoin kuivakaappimme sisältö. Äitiyslomani näyttääkin kuluvan köökin puolella uusia reseptejä testaillessa! Tälläkin hetkellä uunissa kypsyy ensimmäistä kertaa viljaton paahtoleipä, hmmmm.

Olen aina ollut herkkujen ja makean perään. Olen saattanut syödä suklaalevyn yhdeltä istumalta, samoin paketillisen jäätelöä (tosi tervettä). Joten sokeriton elämä kuulostaa melko tylsältä ja kahvin kanssa on lähes aina pakko saada jotain hyvää. Viimeisen kuukauden aikana olen kokeillut tehdä jos jonkinmoista vhh-herkkua. Osa resepteistä on lentänyt samantien roskiin maistamisen jälkeen, osa taas on korvannut hyvinkin entiset herkut. Viime aikoina testailussa on ollut raakakakut. Useimmat tuntuu olevan hieman työläitä valmistaa, mutta ainakin tietää herkuttelevansa terveellisesti! Eilen valmistui vadelmainen raakasuklaakakku ja ohje oli täältä. Pahoittelen kamalia kuvia.

Vadelma sopi tosi hyvin tuonne väliin

Tällä talttui makeanhimo nopeasti jopa tälläiseltä herkkusuulta!

Tämäkin oli aika vaivalloinen valmistaa ainakin mun mittapuulla. Pitäisi löytää resepti, joka olisi herkullista ja melko nopea tehdä. Testailut jatkuu. Viikonloppuna uuniin pääsee pistaasi-suklaabrownie, oijoi.

Vapaapäivien iloa

Pitkä viikonloppuvapaa on ollut ihanan aurinkoinen, ja kolmen päivän aikana onkin tullut vietettyä tuntikausia ulkona. Kevättää jo kovasti!

Viikko sitten istutetuista siemenistä suurin osa on jo itänyt.

Vähän on vielä aikaista puutarhatöille, mutta enhän minä malttanut odottaa. Haravan varressa on tullut vähän heiluttua ja kukkapenkkejä siistittyä. 

Ensimmäiset terassikahvit juotiin vasta tänään, vaikka olisihan siellä kai tarjennut aiemminkin.

 

Ja grillattiinkin! Koiran kanssa tietysti.

Kissallakin on kevättä rinnassa, se seikkailee kaiket päivät ulkona ja loikoilee auringossa.

 

Kauppareissulla mukaan tarttui vaikka mitä. Keltaiset tennarit, lastenosastolta! 

Persikankukkia sisälle tuomaan kevättä.

 Ja arkipäivien piristys, keltainen tiskiharja (oikeasti ostin kolme).

Iltaisin puikoilla on edennyt keväthuivi nro 2. Ensimmäisen esittelen, kunhan saan aikaiseksi.

 

Kevätkukkia

Se on kevät, ihan varmasti, vaikka lööpeissä pelotellaankin talven takaisin tulemisella. Aurinko lämmittää ja sipulikukat puskevat maasta.

Tästä innostuneena kävin tänään hakemassa sipulikukkia kuolleiden kanervien tilalle. Ihan sama, vaikka saisin kääriä metritolkulla harsoa niiden ympärille öiksi seuraavat kaksi kuukautta, mutta en enää malttanut odottaa. Viime vuonna oli perinteisiä keltaisia narsisseja, sitä edellisenä taisin ostaa suoraan orvokkeja. Tänä vuonna halusin vähän kaikkea. Perunanarsisseja himoitsin ja niitä myös sain, lisäksi helmililjaa ja krookuksia. Vähän surkealta se vielä näyttää, niin kuin aina juuri istutetut.

 

Tuo ovenpieli on varmaan varjoisin ja viilein paikka koko pihassa, ja siitä syystä sipulikukat viihtyvät siinä vähän turhankin hyvin. Katsotaan vain, niin toivon hartaasti niiden kuolemista reilun parin kuukauden päästä, kun alkaa olla kesäkukkien aika.

Manteliviipaleet

Täällä leivottiin taas, kun kahvin kanssa piti saada jotain hyvää maanantain vapaapäivän kunniaksi. Tällä kertaa keksejä. Ohje on äidiltä, alkuperästä ei mitään tietoja. Nämä ovat helppoja ja nopeita, koska taikinaa ei tarvitse pitää jääkaapissa, eikä jokaista pikkuleipää leivota erikseen. Ja hyviäkin vielä, niin taikinana (saatoin napsia liikaa) kuin paistettuna!

Manteliviipaleet

100 g voita

1 1/4 dl sokeria

1 kananmuna

2 1/4 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

2 tl tummaa kaakaojauhetta

2 tl kanelia

kananmunaa voiteluun

mantelirouhetta

Vaahdota pehmeä voi ja sokeri. Lisää kananmuna. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan. Leivo neljä pötkylää suoraan leivinpaperin päälle. Painele littanaksi. Voitele ja ripottele päälle mantelirouhetta. Paista 200 asteessa 7-10 min. Anna jäähtyä hetki ja leikkaa palasiksi.

Kylvöpuuhia

On taas se aika vuodesta, kun saa kaivaa aiemmin ostetut siemenpussit esiin. Tänä vuonna ostin jopa oikein tarkoitukseen sopivaa multaa (mikä tosin johtui kukkamultapussin tyhjyydestä), yleensä käytän kotona jo olevia. Kaupasta valikoitui mukaan Biolanin kylvö- ja taimimulta. Se oli kotimaista, ötökätöntä ja rikkakasvivapaata ja ennen kaikkea luomua. En harrasta syötävien kasvien kasvattamisessa keinotekoisia aineita.

Siemenpusseja olin toki jo hamstrannut varmaan vuoden ensimmäisen aurinkoisen päivän jälkeen. Vaikka pidänkin taimien kasvattamisesta ja siinä säästää pitkän pennin, jos on tapana haalia kasveja ympärilleen minun tapaani, kaikkea en silti kasvata. Kasvihuoneen takuuvarmat eli kurkun ja tomaatin ostan ehdottomasti ammattilaisten kasvattamina taimina, koska tahdon niiden myös jaksavan kantaa mahdollisimman suuren sadon.

Tänä vuonna purkkeihin päätyi kasvihuoneeseen testattavaksi paprikaa ja vesimelonia (naapurin suosituksesta), vanhaa tuttua basilikaa ja rosmariinia, kasvimaan yrttipenkkiin monivuotista timjamia ja (ensimmäistä kertaa ikinä) kesäkukiksi kelloköynnöstä, pensas- ja köynnöskrassia ja hetken mielijohteesta napattua leijonankitaa (sitä kasvatettiin ala-asteella ekalla tai tokalla).

Tilaa on vielä ruhtinaallisesti, mutta olen niin pulassa purkkieni kanssa sitten, kun nuo kaikki pitäisi koulia. Todennäköisesti kaikkea on aivan liikaa, mutta mieluummin jakelen niitä pois kuin jännitän vähäisten siementen itämistä.

Ps. Viiru kylvi Pesosen kasvimaalle lihapullan. Aivan niin eksoottiseksi en kuitenkaan heittäytynyt.

Piimälätyt

Tuodaan nyt sitten se toinen ääripääkin ruokavalioissa tähän tuon Eikun viljattoman leivän jälkeen. Meikäläinen täällä paistelee piimälättyjä, ja kyllä, niissä on voita (ihan sitä oikeaa) ja sokeria ja vehnäjauhoja. Ja se joka aikoo mainita banaanipannukakkujen mahtavuuden, voi paistella niitä ihan keskenään ja uskotella itselleen syövänsä muka pannukakkuja. Ennen kuin kenelläkään on palkokasvi nenässä, sanottakoon, että ymmärrän täysin, että kaikki eivät voi syödä kaikkea. (Mutta banaani ja muna paistinpannulla ei siltikään minusta tee pannukakkua.)

Olen siinä onnellisessa asemassa, että kummatkin isovanhempani ovat vielä elossa. Olen siis tottunut syömään kahdenlaisia lättyjä. Toinen mummu paistaa ohuita pitsireunaisia lättyjä, jotka eivät hajoa kääntäessä. Toinen taas paistaa paksumpia lättyjä ja tekee usein taikinan piimään. Yhteistä on valurautapannu, oikea voi ja järjettömän hyvä maku (on tullut useammatkin lättyöverit vedettyä). Itse voin vain haikailla valurautapannusta (keraaminen liesitaso), mutta voista ei sentään tarvitse luopua. Lättyjen paksuus on lähinnä mielialakysymys. Tänään paistoin piimälättyjä, ja niistä tulee soodan takia väkisinkin paksuja.

Taikinaan tuli litra päiväysvanhaa piimää, kolme munaa, 1½ dl sokeria, 1½ tl suolaa, saman verran soodaa (netissä nostatuksen vuoksi, mummun ohjeesta piimän happamuuden peittämiseen), jauhoja käsituntumalla jotain puolen litran hujakoilla. Annetaan turvota, jos huvittaa. Paistetaan voissa (maun, ei periaatteen vuoksi). Melkoinen läjä tässä on syntymässä, mutta kerrankos sitä.

Kivikauden leipä

Olen jättänyt ruokavaliostani kaikki viljat pois. Sokerikin olisi tarkoitus jättää kokonaan mutta se projekti on vielä vähän työn alla. Aluksi oli vähän miettimistä, että mitäs sitä nyt syö ihan jo viljojen jättämisen jälkeen. Vehnääkin tuntui olevan ihan joka paikassa. Nyt tässä parin kuukauden aikana olen tajunnut, että onhan sitä silti vaikka mitä syötävää. Tänään testasin ensimmäisen kerran siemenvuokaleipää ja ilokseni se jopa onnistui ja oli hyvää! Päälle voita ja juustoa niin nam! Ohjeen nappasin täältä mutta sen alkuperää en tiedä. Lisäsin ohjeeseen psylliumia ja vähän vettä.

Tein kakkuvuokaan kun ei leipävuokaa ollut. Leipä siis koostuu erilaisista siemenistä ja pähkinöistä.

Suosittelen kyllä kokeilemaan tälläistä leipää vaikka viljoja söisikin.

Huomaatteko tuon valon noissa kuvissa? Kyllä tässä väkisinkin alkaa Tavaramarkkinat soimaan päässä tuota aurinkoa katsellessa. On siis kevät...