keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Blogihiljaisuuden syyt

Syy nro 1:

Pienen ihmisen villatakki, ihanainen Kelo, ohjeen langanmenekki juurikin ne kolme kerää, joita olen jemmannut jo muutaman vuoden. Ja se karu fakta, että ohjeen tekijän käsiala on niin paljon löysempi, että silmukoita on pakko lisätä (soveltaminen kannattaisi muuten jättää väliin, jos tekee ensimmäistä kertaa raglanhihaista vaatetta, eikä hahmota koko juttua), jottei kyseessä olisi vastasyntyneen vaate. Reunukset (nappilistat ja hupun ympärys) puuttuu ja tuon verran on lankaa jäljellä. Saattaa hieman ottaa päähän! Lasken kaiken toivoni kaverin työkaverilta kahvipaketilla lunastamani lankapussin varaan, kuvassa päällimmäinen vyötteetön kerä näytti aivan tältä.


Syy nro 2:

"Olispa ihanat syksyksi sellaiset ohuet polvisukat, joiden yläreunan pitsi näkyisi saappaiden varren yläpuolella!" Mielikuva muuttui lähes pakkomielteeksi, ja sellaisia nyt sitten väkerrän itselleni Pikkusiskosta 2,5 puikoilla. Koska aina tulee pari muuttujaa, niin näissäkin fiilispohjalta tehdessä päätin lisätä lyhyen joustimen pitsin alle, että pysyisi jalassa. Suunnitellun varren pituuden mukaan se joustin vain olisi osunut pohkeen suunnilleen paksuimpaan kohtaan eikä varmasti olisi pitänyt sukkaa ylhäällä. Vetäisin peilin edessä joustimen ylemmäs aivan polven alle ja totesin, että paremmalta näyttää. Tässä vain kestää pieni ikuisuus noin ohuella langalla. Mutta neulottu on ja urakalla!


Syy nro 3:

Elämä. Toisin sanoen esimerkiksi ne hetket, kun kerää täydellisen kirppislöytömansikkakulhon täyteen omalta maalta, istuu yhdessä auringossa terassilla syömässä  ja nauttii kesästä. 


Kerrottakoon tosin, että ihan salaa toivon sateisia iltoja ja vapaapäiviä (ei nyt sentään kaikkia), jolloin voisi hyvällä omallatunnolla istua sohvalla neulomassa ja katsomassa kokonaisia tuotantokausia kerralla. Katsellaan sitä kesää sitten ensi vuonna.

sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Sateisia päiviä

Viime päivinä on satanut. Tai ainakin vapaa-ajallani. Ei ehkä koko aikaa, mutta niin, että on harmaata ja märkää, ja jää mieluummin sisälle. 

Sain ison paketillisen tusseja ja innostuin taas värittämään. Ensimmäiseen kuvaan piti kokeilla melkein jokaista väriä.


Eilen illalla väritin riikinkukkoa, ikkunasta tuli tarpeeksi valoa ja koira järsi luutaan selän takana. Muuten oli aivan hiljaista. Näin hurja lauantai-ilta työpäivän päätteeksi täällä.


Eilen satoi hetken kaatamalla. Ei kauaa, mutta sen verran, että osa pioneista kaatui maahan. Parempi maljakossa. Tai pullossa, jos tarkkoja ollaan.

 

Ensimmäinen mansikkatorttu. Ostomansikoista, omat tuntuvat kypsyvän hitaasti näillä keleillä. Ensimmäistä kertaa pääsi kakkuvatikin käyttöön. Miten onnelliseksi ihminen voikaan tulla kauniista astioista.


tiistai 14. heinäkuuta 2015

Toinen iloinen hippo

Virkkasin alkuvuodesta itselleni iloisen hipon. Sisko ihastui siihen kovin, ja kysyi, josko voisin tehdä toisenkin sellaisen. Hippoa aloitin jo kesälomalla, mutta koska lahjottava pikkuinen putkahti maailmaan vasta muutama päivä sitten, oli aikaa tehdä vähän muutakin.


Tulihan siitä kovin sympaattisen näköinen!


Oma hipponi syntyi riemunkirjavaksi pala palalta, ettei tulisi samoja värejä lähekkäin. Tämän toteutus oli enemmänkin sarjatyötä, ensin kaikki palat puoliväliin ja sitten reunat vaalealla yhdistäessä. Tämä toinen oli jo paljon helpompi kasata.


Lankana oli Alize Cotton Gold, jonka vyötteessä koukuksi suositeltiin kokoa 2-4. Tein samalla 3½:lla kuin omanikin, sattuu olemaan ainoa virkkuukoukkuni tuolta väliltä. Kolmonen olisi varmaan ollut vähän parempi, mutta meni se noinkin. Ja perinteisesti tuli virhekin sinne sitten ympättyä, mutta olin liian laiska purkamaan, kun lopputulokseen se ei vaikuttanut.

keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Unisukat jämälangasta

Unisukat valmistuivat jo sunnuntaina, mutta kuvaamaan ei muka ole ehtinyt. Enpä olisi uskonut tuollaisiakaan koskaan tekeväni, kun en osaa nukkua sukat jalassa. Huono ääreisverenkierto saa jalat (ja kädet ja nenän) välillä niin jääkalikoiksi, että se häiritsee nukkumista enemmän kuin sukat. Ja tuleehan ne potkittua jaloista sitten, kun saa varpaat lämpimiksi.



Unisukat on ollut tehtävien listalla jo pidemmän aikaa, mutta ihan oikeasti, ketä kiinnostaa tehdä sukat, joita käyttää öisin peiton alla. Niinpä. Langaksi valikoitui Novitan Polkua jäminä. Periaatteessa tuossa on villaa ja tekokuituja suunnilleen samassa suhteessa kuin sukkalangoissa, mutta koostumus on tuollainen hötyinen lanka, jota kiertää ompelulangan tuntuinen säie. Ihanan pehmeät ja ohuen tuntuiset sukat siitä tuli.



Joskus muinoin, ehkäpä syksyllä 2011, kun tuo lanka vielä oli kauppojen hyllyllä, neuloin siitä kaksinkertaisella langalla ponchon. Hieman harmittaa, etten ollut tällainen lankahamsteri vielä tuolloin, sen verran ihanaa  tuo oli, ja mitä värejä siitä löytyikään.



Ps. Novitan syksy/talvi -lankakartta on ilmestynyt! Mitäs tuumaatte?

maanantai 6. heinäkuuta 2015

Satoa odotellessa

Niin paljon kuin kukkia rakastankin, tahdon saada puutarhasta myös jotain syötävää. Siinä on jotain erityisen palkitsevaa hakea loppukesästä marjoja, hedelmiä ja kasviksia omalta pihalta.

Vadelma kukkii ja näyttäisi tekevän ihan kohtuullisesti marjojakin. Suoraan puskasta ne tulee varmasti syötyä.


Musta- ja punaherukkapensaita täällä on yhteensä yhdeksän. Osa menee pakastimeen, osa jaetaan eteenpäin ja osan saavat syödä linnut.


Raparperi on istutettu pari vuotta sitten. Tänä keväänä  istutin vähän lisää ja laitoin enemmän multaa. Se otti siitä kovasti nokkiinsa, mutta ehkäpä ensi vuonna saisi jo enemmän satoa.


Kirsikkakuva tarkentui jonnekin aivan väärään paikkaan, mutta en jaksanut ottaa uutta. Heitettiin verkko puun päälle, jos vaikka saisi enemmän omaan suuhun tänä vuonna.


Omenapuita meillä on kolme ja puoli. Kaksi isoa ja yksi keskikokoinen ilmeisesti siemenestä kasvanut. Se puolikas on metrin mittainen siemenestä huonoon paikkaan kasvanut, joka siirrettiin loppukeväästä, eikä sen selviytymisestä ole takuita. Toinen iso puu viettää nyt lepovuotta muutamalla hassulla omenalla. Viime vuonna se teki jättisadon (pelkästään pudonneita maahan mädäntyviä keräsin seitsemän kottikärryllistä).


Kaksi vuotta sitten keväällä kaivettiin pieni kasvimaa. 


Mansikoita on kymmenen puskaa, riittävästi syötävää niistä näyttäisi olevan tulossa.


Kasvimaan kulmaan olen pikkuhiljaa kasvattanut yrttimaata monivuotisilla. Ensin siihen tuli ruohosipuli kotoa, viime vuonna sitruunamelissa ja viherminttu. Tänä vuonna esikasvatin siemenestä rosmariinin ja timjamin, saapa nähdä, talvehtivatko ne.


Tänä vuonna kasvimaalle kylvettiin porkkanaa, retiisiä, hernettä, salaattia ja tilliä.


Mies rakensi kaksi vuotta sitten keväällä unelmieni kasvihuoneen vanhoista ikkunoista ja kierrätyslaudasta.


Tänä vuonna etualalla kasvaa kurkkua, itse kasvatettua paprikaa ja kirsikkatomaattia.


Lisäksi löytyy testimielessä vesimelonia, pari saatua chiliä, itse kasvatettua basilikaa ja timjamia ja uusimpana hankintana viiniköynnös maahan istutettuna.


Ensimmäiset kurkut ovat pian sormen kokoisia.





Paprika kukkii jo, mutta tuskin tämä kesä riittää kypsymiseen asti.


Kirsikkatomaatissa on jo melkoisesti raakileita.



Viiniköynnöksen syysleikkaus ja talvehtiminen vähän jännittävät, mutta eiköhän se hyvin suju.


On siinä vähän syötävää, jos kaikki ehtivät satonsa ajoissa tehdä.