Vihdoinkin valmis!

Huhtikuussa 2013 kirjoitin tänne elämäni ensimmäisen blogipäivityksen. Se oli eräästä ikuisuusprojektista, sellaisesta jonka ei tarvitse valmistua nopeasti ja jota voi tehdä vähän kerrallaan muiden töiden välissä ja silloin, kun ei jaksa ajatella liikaa. Tuolloin innolla aloittamani isoäidinneliöpeiton virkkaaminen oli jatkunut jo yli vuoden.

Reilut kolme ja puoli vuotta, neljä poistunutta 7 Veljestä -väriä ja 234 isoäidinneliötä myöhemmin peitto on vihdoin valmis. Siihen kului varmasti päiviä, luultavasti viikkoja, kenties jopa kuukausia virkkaamista. Ja lukuisia selvitettyjä murhia. Ja paljon aikaa tehden kaikkea muuta. Yhdistelyvaiheessa huvitti ne kittanat pienet ensimmäiset neliöt, joita on virkattu kieli keskellä suuta rystyset valkoisina, ja ne yksiväriset isommat, joita on tehty myöhemmin rutiinilla tv-sarjoja katsellen.

Peittoon piti tulla vain kirjavia neliöitä, mutta minkäs teet, kun yksi väri pääsi salakavalasti poistumaan. Siihen piti tulla myös piparireuna, mutta lopulta omaa silmää miellytti enemmän raidallinen reunus kiinteillä silmukoilla. Jos nyt aloittaisin, tekisin varmasti erilaisen, mutta on tämä silti ihana.

Aloittaessani halusin, että peiton alle mahtuisi kahdestaan. Monta kertaa se on tuntunut aivan järjettömän kaukaiselta haaveelta, mutta lopulta peitolle tuli kokoa n. 135 x 200 cm. Tosin kissa on jo ominut sen. Kylmä ei ainakaan tule.

Herkkureseptejä

Jaanpa tähän pari herkullista reseptiä sateisen ja syksyisen sunnuntain kunniaksi. Piristystähän tässä kaipaa itse kukin. Älkää antako huonojen kuvien hämätä, linkkien takaa löytyy paremmat.

Ensimmäisenä pitsikakku, jonka tein tällä kertaa uunipellille kakkuvuoan sijaan. Pakko tunnustaa, etten itse ole mikään Kinuskikissa-fani, mutta tässä ohjeessa on jotain viehättävän vanhanaikaista, ja tähän mennessä lähestulkoon jokaiselle syöjälle on tullut jonkinlainen etäinen makumuisto jostain mummojen leipomuksista.

Toisena amerikkalaiset suklaakeksit, joiden ohjeen olen saattanut jakaa jo aiemminkin. Tällä kertaa tehtiin kekseistä tavallista pienempiä kahvipöytään, ehdottomasti hyviä niinkin.

Taidan jatkaa sunnuntaita päiväkahvien, sukkakutimen ja Downton Abbeyn parissa.

Pallovalot

Olen pitkän aikaa himoinnut meillekin pallovaloja. Nettikaupoissa ovat vaan aika tyyriitä, ja kaupoissa olen törmännyt vain valkoisiin. Facebookin jämälankaryhmässä joku oli linkannut ohjeen itsetehtyyn valosarjaan ja oli aivan pakko kokeilla itsekin. Kun vähän googletteli, näitähän oli jo aika moni muukin kokeillut tehdä itse!

 Tarvikkeina siis vesi-ilmapalloja, erikeepperiä ja lankaa. Ja tietysti se valosarja. Pallojen päälle liimaa (tai siis vesiliimaseos) ja sitten vain kiepsuttaa lankaa pallon ympärille. Sudin vielä liimaa lopuksi koko hässäkän päälle. Sitten vain päiväksi kuivumaan.

Kun liima on kuivunut, on aika kaivaa se nuppineula esiin. Pallot rikki ja jämät saa kaivaa tuolta sisältä. Sitten vain pallot kiinni valosarjaan.

Olisin halunnut ripustaa nämä jotenkin kivasti jonnekkin, mutta meidän yksivuotias tuskin antaisi näiden roikkua rauhassa. Saavat siis levätä ainakin toistaiseksi tuolla sängyn päädyssä.

Kaikki muu löytyi kotoa paitsi vesi-ilmapallot, joten nämä tuli periaatteessa kustantamaan mulle sen pari euroa. Aion kyllä ehdottomasti tehdä näitä vielä lisää. Ja tässähän on aika hyvä joululahjavinkkikin :)

Vuoden pisin kuukausi

Lokakuu, vuoden pisin kuukausi, on täällä taas. Se aika, jolloin valo muuttuu kultaisesta kylmäksi, aurinko lakkaa lämmittämästä, aamuisin kuura peittää kaiken, ja viimeistkin kesän rippeet katoavat.

Vielä hetki sitten tuntui aikaiselta laittaa lyhtyjä paikoilleen ja vaihtaa vuoden viimeiset kukat ulko-ovelle. Nyt hämärä tulee jo kovin aikaisin, ja kuuraiset leijonankidan kukat näyttävät vuodenaikaan kuulumattomilta.

On se aika vuodesta, kun käperryn viltin alle sohvannurkkaan, aloitan uusia tv-sarjoja ja katson joitain uudestaan, ympäröin itseni villalangalla ja keskeneräisillä neulomuksilla ja kynttilöillä, valitsen kirjahyllystä Muumeja ja keitän öisin teetä kahvin sijasta. Lokakuussa on taas aikaa pysähtyä.

After eight -juustokakku

Meillä herkuteltiin viikonloppuna. Mies leipoi After eight -juustokakun (ja minä koristelin, hieman epäonnistuneesti sulatetulla suklaalla tosin). Ohje löytyi täältä, mutta juustot olivat 180 gramman rasioissa, kermaa laitettiin puoli litraa ja liivatteitakin vain neljä.

Olihan tuo järjettömän hyvää, vaikkei kovin suurta palaa kerrallaan voinutkaan syödä.

Pieniin jalkoihin

Eilen parit sukat lähtivät lämmittämään vähän pienempiä jalkoja. Vaaleanpunaiset kuplasukat olivat päättelyä vailla ja lauantai-iltapäivänä aloitin nuo kuorma-autokuvioiset.

Kolme sanaa: intarsia suljettuna neuleena. Toiset kolme: ei enää ikinä. Ruutupiirros Pinterestin uumenista. Höyryttäminen olisi vähän pelastanut, mutta siihen ei ollut aikaa.

Lankana molemmissa 7 veljestä, jämiä.